Lukemisia lapsille osa 1

Nimi Mauri Kunnas lastenkirjan kannessa on jo pitkään ollut kirjanostajalle (ja –lukijalle) varma tae laadukkaasta ja hauskasta tuotteesta. Sama koskee tekijäkaksikkoa Aino Havukainen ja Sami Toivonen, joiden Tatu ja Patu –kuvakirjat varsinkin ovat saavuttaneet valtaisan suosion lasten keskuudessa.

Mauri Kunnaksen suhteen minulla on jo pitkään ollut tunne, että hän on vähän turhan avoimesti antautunut markkinavoimien vietäväksi, vaikka on tietysti selvää, että yksi tärkeä syy kirjailijalle kirjoittaa on ansaita rahaa. Hänen kirjansa alkavat pahasti muistuttaa Richard Scarryn hahmojen ryöstöviljelyä yhä uusissa ja uusissa kirjoissa. Mies on ollut vainaa jo vuodesta 1994, mutta aina vain ilmestyy uusia kirjoja hänen nimissään… – Uusin Mauri Kunnaksen nimissä ilmestynyt kirja, Kummallisuuksien käsikirja (Otava 2011), on toki hänen kuvittamansa, mutta sen ovat kirjoittaneet Katariina Heilala ja Mirella Mäkilä, joiden nimiä ei tosin näy kirjan kannessa, vaan ainoastaan nimiösivulla. Kirja luokitellaan ainakin Tuusulan kirjastoissa tietokirjaksi (luokka 15), ja sitä se kyllä onkin, sillä minkäänlaisesta juonellisesta tarinasta ei ole kysymys. Se on kuvitettu luettelo ”kummallisuuksista”, käsikirja, joka kuvitukseltaan reippaasti hyödyntää lukuisia Kunnaksen vanhoja kirjoja, kuten Hui kauhistus! (Otava 1985), Kuningas Artturin ritarit (Otava 1997), Kaikkien aikojen avaruuskirja (1989), Suomalainen tonttukirja (Otava 1979)  ja Joulupukki (Otava 1981). Ihan kiva kirja, ja runsaasti mielenkiintoista sirpaletietoa, mutta pelkään pahoin, että moni lapsi (ja ehkä aikuinenkin) tuntee itsensä petetyksi. Ja sitä paitsi kirjalle voi käydä samoin kuin Havukaisen ja Toivosen kirjalle Tatun ja Patun Suomi (Otava 2007), joka kirjastoissa tietokirjoihin sijoitettuna tahtoo jäädä Tatun ja Patun ihailijoilta piiloon.

Tästä pääsemmekin ruotimaan parin Havukainen-Toivonen uusinta tuotosta nimeltään Tatun ja Patun avaruusseikkailu (Otava 2011). Tatu ja Patu –kirjoillehan on ominaista erittäin runsas, hauska ja ilmeikäs kuvitus, jonka lomaan on sijoitettu niukahko, huumoripitoinen teksti. Tässä uusimmassa kirjassa kuvitus on edelleenkin herkullisen runsas ja kekseliäs, mutta itse tarina on suoraan sanoen tylsä. Tekstiä on runsaasti, ja pelkään pahoin, että se on monin paikoin pienelle lapselle liian vaikeata. Mahtaako olla niin, että kustantaja vaatii tekijöiltä uutta Tatu ja Patu –kirjaa mieluusti joka vuosi, mikä sitten ymmärrettävistä syistä johtaa väkisin väännettyyn lopputulokseen. Sama ongelma saattaa olla Mauri Kunnaksellakin. Havukaisen ja Toivosen hahmot ovat kuitenkin edelleen niin virkistävän tuoreita, että toivon todella välttyväni näkemästä sitä päivää, jolloin Tatu ja Patu –kirjoissakin aletaan kierrättää vanhaa materiaalia!

LR