Lukemisia lapsille osa 2

Palaanpa vielä Kunnaksen-Heilalan-Mäkilän Kummallisuuksien käsikirjaan (Otava 2011). Kuten osassa 1 kävi ilmi, niin kirja on useissa kirjastoissa sijoitettu lasten tietokirjallisuuteen (Kirkes-kirjastoista esim. Tuusulassa ja Järvenpäässä). Sisällöltään kirja epäilemättä kuuluukin luokkaan 15 eli rajatiedon alaan. Ja koska monet sekä lapset että aikuiset ovat viehtyneitä kaikesta mystisestä ja yliluonnollisesta, niin kirjan suosio lienee taattu, vaikkei luultavasti pääsekään samoihin käyttölukuihin kuin Mauri Kunnaksen tähänastiset kuvakirjat. On toki myönnettävä, että Katariina ”Hieroglyfi” Heilala ja Mirella ”Magiikka” Mäkelä tuovat kiitettävän runsaasti valaistusta outojen ilmiöiden maailmaan. Tosin ainakaan aikuinen lukija ei kirjasta mitään uutta tai yllättävää löydä.

Mutta lasten suomalaisittain valitettavan niukkaan tietokirjatarjontaan sisältyy tänä syksynä myös eräs aivan ihastuttava teos, vuoden Finlandia Junior  –ehdokkaanakin ollut, Marjatta Levannon kirjoittama ja Julia Vuoren kuvittama Taivaallinen suurperhe (Otava 2011). Tämänkin kirjan kohdalla voi sanoa, että rajanveto kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden välillä on häilyvä. Kirjan luvut voi vallan mainiosti lukea iltasatuinakin, niin ovelan koukuttavasti kirja on rakennettu. Kirja on todellinen runsaudensarvi lapselle (tai aikuiselle), joka on kiinnostunut taiteesta, kulttuureista ja henkimaailman olennoista.

Eri kulttuureissa eri aikoina taiteilijat ovat todella paneutuneet kuvittamaan oman kulttuurinsa uskomusmaailmaa. Ihmisen mielikuvitushan on rajaton. En tiedä, onko kirjaan tietoisesti valittu lähes pelkästään siivekkäitä henkiolentoja, vai onko vain niin, että eri kulttuureissa henkimaailman on mielellään kuviteltu koostuvan siivekkäistä enkeleistä, demoneista, lohikäärmeistä, hevosista, keijukaisista ja tietenkin erilaisista linnun hahmoisista olennoista. Me juutalais-kristillisen kulttuurin edustajat emme todellakaan ole ainutlaatuisia enkelihahmoinemme! Tarinan muotoon kirjoitettu ja rönsyilevästi kuvitettu teos tuo nämä monenkirjavat henkiolennot  tarjolle kaikkine hyveineen ja paheineen (ja niitä riittää!). Mukana kulkevat juliavuorimaiseen tyyliin tarinoita rikastamassa mainiot siivekkäät pikkuolennot vihreä lohikäärme ja valkea lepakko seuranaan musta käärme (jolla ei kuitenkaan ole siipiä…).

Vaikuttaa siltä, että useimmissa kirjastoissa teos löytyy luokasta 20, eli yleisestä uskontotieteestä. Kustantaja ehdottaa kirjan sijoittamista lasten taidekirjoihin. Molemmat ratkaisut puolustavat paikkaansa.

 LR