Kirjastoauton asiakas perheineen valittiin Vuoden Lainaajaksi

Tuusulan Kirjaston Ystävät ry palkitsee Vuoden Lainaajan joka vuosi Lainan päivänä 8. helmikuuta. Valinnan tekee vuorovuosina Tuusulan eri kirjastojen henkilökunta. Tänä vuonna Vuoden Lainaajaksi valittiin kirjastoauton asiakas Iina Vittaniemi perheineen. Palkitsemistilaisuus järjestettiin Tuusulan pääkirjastossa osana Lainan päivän ohjelmaa.

lainan-paiva-8-2-2017-008

Kirjastoauton henkilökunta esitti palkitsemisen perusteiksi Iina Vittaniemen ja hänen perheensä aktiivisuutta, iloisuutta ja pitkäaikaisuutta kirjastoauton käyttäjinä. Vittaniemi on tuonut lapset säännöllisesti kirjastoautoon jo vauvaiästä lähtien. Kirjastoautossa arvostettiin erityisesti sitä, että perheen lapsille luetaan ääneen kotona. Ääneen lukeminen on tärkeää kielen ja puheen kehityksen kannalta. Lastenkirjallisuuden tutkijan Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan ääneen lukeminen kehittää lapsen sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja lisää itsetuntemusta.

Iina Vittaniemi itse kertoo perheen lukuharrastuksesta ja kirjastoautovierailuista seuraavasti:

”Olen käyttänyt Tuusulan kirjastoautoa likimain 10 vuotta. Pidän kirjastoautosta erityisesti sen helppouden ja kotoisuuden vuoksi, kuin kävisi hakemassa kirjoja omasta hyllystään, jossa valikoima uudistuu ja vaihtuu säännöllisesti. Autolla on mukava henkilökunta, joka on vuosien aikana tullut hyvin tutuksi. Tunnen, että meitä odotetaan autolle. He tuntevat meidän lukumieltymyksemme ja halutessamme saamme henkilökohtaisia vinkkejä mieleisestä luettavasta ja apua aina tarvittaessa. Kolmen lapseni (10v., 6v. ja 2v.) kanssa en lähtisi viikoittain pääkirjastolle lainaamaan kirjoja. On mukavaa ja helppoa lähteä autolle, kun se pysähtyy kävelymatkan päässä. Samalla tulee hieman ulkoiltuakin ja tavattua naapurustoa. Kirjastoautolla tunnelma on rento. Minun ei tarvitse jännittää pitävätkö lapset meteliä. Valikoimaa on tarjolla sopivasti ja tarvittaessa saan tilattua autolle juuri haluamani kirjat. En usko, että ilman kirjastoautoa käyttäisimme kirjaston palveluja näin usein. Kirjastoautoa sen sijaan tulen käyttämään jatkossakin!”

Tuusulan Kirjaston Ystävät ry on kirjaston asiakkaiden ja käyttäjien yhdistys, jonka tavoitteena on lisätä kiinnostusta kirjastotoimintaan ja edistää sen etuja mm. kuntatasolla. Yhdistys pyrkii myös tukemaan kirjastotoimen palveluja kulttuurin ja opetuksen alueilla järjestämällä kirjailijavierailuja, yleisöluentoja, nukketeatteriesityksiä yms. kulttuuritapahtumia kirjastoissa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Auli Virolainen.

09.02.2017 at 13.07 Jätä kommentti

Miksi kirjasto oli kiinni?

Kirkes-kirjastokimpan uudeksi kirjastojärjestelmäksi valittiin kesällä Axiell Finland Oy:n Aurora. Kirjastot ovat olleet suljettuina 31.10.-13.11. järjestelmävaihdon takia.  Myös sulkuajalla on kirjastossa ollut täysi touhu päällä: on ideoitu seuraavaa vuotta, vaihdettu hyllyjärjestyksiä (kirjoja siirrettiin yli 500 hyllymetriä!), huollettu kirjastoautoa, siirretty koko tietokanta uuteen järjestelmään, tehty käyttöönottotestausta ja  koulutettu kirjastojen henkilökunta järjestelmän käyttöön. Urakka alkaa nyt toisen viikon lopulla olla loppusuoralla. Pidetään peukkuja, että maanantaina 14.11. kaikki sujuu ongelmitta!

jarjestelmavaihto-009

Melkoinen työsarka!

asiakaspalvelukoulutus-kerava-1-11-16-kopio

Kirkes-kirjastojen henkilökunnalle on järjestetty lähes päivittäin järjestelmäkoulutuksia.

kirre-renkaiden-vaihto-002

Kirre sai talvirenkaat alle ja on nyt valmis talviajoon!

kirre-renkaiden-vaihto-ja-pesu-006

Puhtaana reiteille!

automaattitestausta-002

Automaattien testaus käynnissä.

jarjestelmavaihto-002

Pääkirjaston kaunokirjallisuuden hyllyjärjestystä on muutettu. Kysy asiakaspalvelusta jos et löydä etsimääsi!

jarjestelmavaihto-005

Yhdeksi päiväksi valtasimme koko pääkirjaston lukusalin koulutus- ja ideointipäivää varten.

jarjestelmavaihto-006

Harvinaista: koko henkilökunta yhtä aikaa koolla!

Toivotamme kaikki asiakkaamme lämpimästi tervetulleksi takaisin kirjastoon maanantaina 14.11.! Uusi verkkokirjasto aukeaa 21.11. mennessä.

t. Tuusulan kirjastojen väki

11.11.2016 at 15.40 Jätä kommentti

Kirjastoautopäivät 2016

Kirjastoautopäivät järjestettiin Rovaniemellä elokuussa. Päivät järjestetään yleensä kahden vuoden välein, mutta nyt edellisestä oli päässyt vierähtämään kolme vuotta. Tilaisuuteen osallistui 24 kirjastoautoa ja yli 150 henkeä.

Päivät ovat kirjastoautoväelle tärkeä tapahtuma. Se on ainoa pelkästään tälle henkilöstöryhmälle järjestettävä koulutus- ja informaatiotilaisuus. Siellä on parin päivän aikana hyödyllisiä ja mielenkiintoisia koulutusaiheita sekä ajankohtaista tietoa kirjastoautotoiminnasta. Se tarjoaa kuljettajille ja virkailijoille ainutlaatuisen tilaisuuden keskusteluun ja kokemusten vaihtoon eri puolelta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.

DSC_3681

Tuusulan kirjastosta osallistui neljä henkeä; kolme virkailija-kuljettajaa Otto, Harri ja Tepa, kirjastovirkailija Pirjo sekä tietysti uudenkarhea kirjastoautomme Kirre. Otto ja Harri ajoivat Kirren Rovaniemelle. Matkaan meni noin 13 tuntia. Kirre osoittautui luotettavaksi, mukavaksi ja pihiksi matkakumppaniksi (dieselin suhteen) myös pitkällä matkalla.

Pohjoisen teillä ajaessa mietimme ovatko porot erityisen tyhmiä vai erityisen viisaita. Kapeahkolla Lapin kairan tiellä kolme ylvästä sarvipäätä jolkutteli meistä piittaamatta edellämme täyttäen tien niin, ettemme päässeet mitenkään ohi. Takimmainen poro, jolla oli suurimmat sarvet varmisti etenemällä sik-sakkia reunasta reunaan ja vilkaisemalla aina välillä taakseen sen, ettemme päässeet mitenkään ohi. Näin edettiin arviolta pari kilometriä, kunnes tien levennys antoi meille vihdoin mahdollisuuden ohittaa.

DSC_3674

Tulopäivän iltana järjestettiin avajaiset ja vastaanottotilaisuus Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Puheiden ja ohjelmanumerojen lisäksi nautimme iltapalan. Matkalla olijat lienevät kiirehtineet niin, etteivät olleet ehtineet edes ravita itseään kunnolla ja olivat tosi nälkäisiä. Niinpä ruoka pääsi loppumaan kesken. Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja ratkaisi tämän visaisen johtamisongelman hienosti, sillä hetken kuluttua toi pizzataksi riittävästi täydennystä.

Varsinainen ohjelma oli kahtena seuraavana päivänä. Kirjastoautoväki ja yleisö sai tilaisuuden tutustua joen varrella Valtakadun kupeessa oleviin kirjastoautoihin. Kuulimme ensimmäisen päivän aikana muun muassa Kirjastoseuran ja Kirjastoautotyöryhmän terveiset, nykykuulumisia yhteispohjoismaisesta kirjastoautopalvelusta Karasjoelta ja Utsjoelta, kirjailijavieras Kerttu Vuolabin kertomana saamenkielisen kirjailijan haasteista, avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä Kohan nykytilanteesta sekä Rovaniemen ja Joensuun kaupunkien uusien opetussuunnitelmien vaikutuksesta kirjastojen kouluyhteistyöhön.

DSC_3672

Päivän aikana ajettiin myös kirjastoautonkuljettajien taitoajokilpailut, jotka järjestettiin Rovaniemen raviradan tuntumassa. Kilpailuihin osallistui tusinan verran kuljettajia, jotka saivat hyvää kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä. Virallisina valvojina toimivat Pohjolan Liikennekoulun vaativat opettajat.

DSC_3643
DSC_3644

Kilpailut alkoivat kirjallisella kokeella, johon oli laadittu kiperiä kysymyksiä liikennemerkeistä sekä autotekniikasta. Kuljettajat joutuivat hieromaan älynystyröitään, jotta saivat valittua oikeat vastausvaihtoehdot. Saattoipa joku jo hieman pelätä, että onko vaarana ammattiajoluvan menetys jos ei läpäisekään tenttiä.

Kirjallisen osuuden jälkeen oli käytännön vuoro. Tässä lajissa pääsisi vihdoin ammattilainen näyttämään kyntensä. Ajokoetta varten oli laadittu muovitötteröin merkattu ns. temppurata. Ensimmäiseksi linja-auto peruutettiin 90 asteen kulmaan, eikä auto saanut ylittää radan merkkausta. Lisähaasteena suoritusaika oli rajattu kuuteen minuuttiin. Tässä lajissa suoritukset sujuivat mallikkaasti ja kaikesta näkyi, että kuljettajat ovat alan ammattilaisia. Käsittely oli sujuvaa ja iso linja-auto taipui jyrkkään kulmaan mallikkaasti.

DSC_3648

Radan toinen ja jännittävin osuus oli peruutus mahdollisimman lähelle kahden tynnyrin päällä odottavaa rimaa. Tämä olikin tarkkaa puuhaa, jossa peruutuskamerasta olisi ollut suuri hyöty. Sitä ei kuitenkaan auton varustukseen kuulunut, joten kuljettajien oli tyytyminen omiin askelmerkkeihin. Yleisö myös antoi hyviä ohjeita, joiden hyöty tosin saattoi olla kyseenalaista.

DSC_3655

Joskus suoritus saattoi mennä kuten Strömsössä, jolloin auton ja riman väliin ei olisi mahtunut edes sitä kuuluisaa sunnuntain Hesaria.

DSC_3645

Liian kova yritys saattoi myös kostautua riman pudotuksella. Tässä tapauksessa tuomaristo ei kuitenkaan hylännyt kilpailijan koko suoritusta, vaan riman pudotuksesta sai virhepisteitä. Tämän saattoi kompensoida vielä onnistumalla muissa lajeissa.

DSC_3657

Taitoajokilpailujen viimeisessä osuudessa piti kuorma-auto tähdätä mahdollisimman lähelle ja keskelle maahan asetettua muovitötteröä. Kuljettajat olivat innoissaan kun pääsivät oikean täysperävetoauton rattiin ja tekipä joku oikein kunniakierroksen raviradan parkkipaikalla. Tämäkin laji sujui kuljettajilta mallikkaasti ja erot tarkkuudessa olivat pieniä.

Kun kaikki lajit oli vihdoin suoritettu, kokoontui tuomaristo laskemaan virhepisteitä yhteen ja julistamaan kilpailun voittajan. Pistelaskennassa käytettiin juuri kirjastoautonkuljettajien taitoajokisoissa sovellettavaa monimutkaista laskentakaavaa, joka ottaa huomioon mm. sääolosuhteet. Kilpailun voittaja julistettiin vasta illalla juhlatilaisuudessa.

Illan juhlatilaisuudessa palkittiin taitoajojen ja ”kaunein auto” – kilpailun parhaat. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdallaan Tuusulan kuljettajalle (Otto) ja taitoajojen kiertopalkinto matkasi kohti Etelä-Suomea. Kirjastoautojen missikilpailussa Kirre pärjäsi hienosti sijoittuen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (perintöprinssiksi?).

DSC_3665

Toisena päivänä valittiin Kirjastoautotyöryhmälle uusi kokoonpano, kuultiin autojen valmistajien ajankohtaiset uutiset sekä käsiteltiin liikkuvien palvelujen erilaisia järjestämis- ja rahoitusmalleja sekä visioita esimerkkinä Linkku-terveysbussi.

Jäljellä oli enää matkat kotikuntiin. Viimeiset autokunnat olivat kotona vasta sunnuntaina aamuyöllä väsyneenä, mutta repussa mukana uusia ideoita kirjastoautotoiminnan kehittämiseksi omassa kunnassa. Mielessä siintää jo seuraavat Kirjastoautopäivät Jyväskylässä vuonna 2018.

Harri Luoma ja Otto Koski

29.08.2016 at 13.49 Jätä kommentti

Kulttuurishokki kirjastossa

Viimeinen kouluviikko. Hälinää käytävillä, urheilutapahtumia, shortseja ja varvastossuja, kevätjuhla, todistustenjako. Loma.

Hyllyjenvälisen hiljaisuuden rikkoo märistä tennareistani kuuluva narskutus. Palloilen epätietoisena autiossa aulatilassa, kunnes kysyvä katse tavoittaa minut. Ilmoitan itseni reippaasti, kuuluvalla äänellä uudeksi kesätyöläiseksi ja jo sanavirran pulputessa suustani tajuan heti mokanneeni. Seuraavaan lauseeseen hidastan tahtia ja pienennän äänenvoimakkuuteni murto-osaan edellisestä. Minua kierrätetään ympäri kirjaston varastoa, josta löytyy maailman ainoa valokuva Aleksis Kivestä ja tutustutetaan kotiseutuarkistoon hapertuneine sanomalehtineen, sekä kirjastoauton talliin, jolloin minullekin selviää, ettei kirjastoauto enää olekaan se metsänvihreä bussi, vaan uusi, värikäs kuorma-auto. Silti tunnen edelleen astuneeni nukkuvaan maailmaan tai vähintäänkin hidastettuun mykkäelokuvaan ilman taustamusiikkia.

Kahdesta viikostani kirjastossa ensimmäinen kuluu pitkälti tämän hämmentävän hiljaisuuden vallitessa. Satunnaiset lapsiryppäät stimuloivat kuulohermojani hetkellisesti, kunnes äidit yhteistuumin hyssyttelevät porukan ja pienet kenkäparit narskuttavat Tatut ja Patut kainalossa kohti ulko-ovea. Lempipaikakseni kirjastossa muodostuukin lastenosasto, sillä lapset kysyvät reippaasti, kun eivät löydä etsimäänsä. Lisäksi vilpitön ilo kirjasarjan uusista osista tai hauskoista elokuvista on suorastaan hellyttävää.

Tuttu punatiilinen rakennus herää eloon päivä päivältä enemmän ja enemmän. Toki lomanalku ja sateiset kesäkuun päivät tuovat lainaajia kirjastoon, mutta rehellisyyden nimissä kyse on omasta havainnoinnistani ja asioista, joihin päätän kiinnittää huomiota. Tuttu ja turvallinen taustamelu puuttuu kirjastosta täysin ja siksi on helppo kuulla hiljaisestakin ovikellosta postin tulevan, päätellä palautettujen kirjojen koko palautusautomaatin laatikoista kuuluvista tömähdyksistä tai tietää kirjakärryjen tärinää kuunnellen mihin kukin on menossa.

Näistä havainnoista huolimatta yritän vieläkin syöttää kirjoja automaattiin valonnopeudella ja metelöin työpäivän päätteeksi kotona (ihan vain varmuuden vuoksi), mutta olennaisinta on silti ollut huomata, että hetkellinen rauhoittuminen aina silloin tällöin antaa uusille ajatuksille tilaa muodostua. Vaikka hiljaisuus ja päivittäiset rutiinit saattavatkin fyysisesti hieman turruttaa jatkuvasti valmiustilassa olevaa, ovat viikkoni kirjastossa herättäneet paljon uusia ideoita ja antaneet hengähdystauon jatkuvasta suorittamisesta arjessa. Kuten Emmi Itärannan fiktiiviseen tulevaisuuteen kurkistavassa teoksessa Memory of Water (Teemestarin kirja, HarperVoyager 2014) esiintyvä puhtaan veden lähde, on kirjastokin tietyin tavoin piilossa satunnaisilta hyllysurffareilta. Se paljastaa syvimmät salansa vain kärsivällisimmille etsijöille ja ainoastaan todelliset hyllytysmestarit tietävätkin, mihin kummaan kuljetetaan englanninkielinen Teemestarin kirja, kun siihen tarrattu tunniste vain viattomasti ilmoittaa: TPA 84.5 T.

WP_20160617_09_04_37_Pro 1

Kiitos koko kirjaston väelle mukavasta kesätyökokemuksesta!

– Noora Nieminen 17.6.2016

21.06.2016 at 9.31 Jätä kommentti

”Onks teil mitään tosi lyhyttä kirjaa?”

photo 1

Kysymyksen esittää usein koululainen, jonka on ’pakko’ lukea. Lyhyen ei kuitenkaan tarvise olla sisällöltään köyhä – laatukirjallisuutta löytyy kapoisistakin kansista vaikka kuinka! Minilomallani, kesken toukokuista helleaaltoa, luin kaksi tiivistä, alle 200 sivun teosta. Kirjat olivat niin kiinnostavia -> nopealukuisia, että ulkoilullekin jäi kevään parhaana viikonloppuna aikaa. Vaikka koivuallergikolle lasitettu parveke taitaa olla tähän aikaan vuodesta muutenkin turvallisin ulkoilupaikka.

Aloitin Aki Ollikaisen esikoiskirjasta Nälkävuosi. Kirja kertoo vuodesta 1867 ja kahdesta hyvin eri oloissa elävistä perheistä, joiden kohtalot kirjan päätteeksi yhdistyvät. Ollikainen kirjoittaa hädästä ja kylmästä ja nälästä ja siitä miten raadolliseksi ihminen voi muuttua kun mitään elämän perusasioita ei ole saatavilla, kuitenkaan unohtamatta lantin toista puolta: ihmisen hyväntahtoisuutta ja halua auttaa. Kirja on todentuntuinen ja kauniisti kirjoitettu historiallinen romaani. Ei ihme että sen käännös pääsi Man Booker palkinnon pitkälle listalle.

Vilun ja nälän jälkeen siirsin asentoa parvekkeen sohvalla ja nappasin eteeni nobelisti Toni Morrisonin viimeisimmän romaanin Luoja lasta auttakoon. Olen ollut Toni Morrison -fani siitä saakka, kun 90-luvun alussa luin Sinisimmät silmät, eikä tämäkään teos pettänyt. Kirjassa Morrison käsittelee vaikeaa aihetta, lapsen hyväksikäyttöä, sekä fyysistä että psyykkistä. Lapsena koettu vääryys voi vääristää elämää aikuisenakin. Rankasta aiheesta huolimatta tarina oli lämmin ja upeasti eri henkilöiden tarinoista yhteen punoutuva romaani lapsuuden traumoista ja rakkauden kaipuusta.

photo 2 photo 3

Parvekelomani oli täydellinen. Näitä palkittujen kirjailijoiden kirjoja ainakin suosittelen, kun asiakaspalvelutiskille saapuva Lukiolainen X seuraavan kerran esittää tutun kysymyksen. Aurinkoisia lukuhetkiä!

SG

12.05.2016 at 13.05 Jätä kommentti

Mielen ravintoa kirjamessuilta

Viime viikonlopun kirjamessuilla kuuntelin kiinnostavia ja kiihkeitäkin puheenvuoroja nykypäivän ruokakeskeisyydestä, ruoan historiasta, terveysintoilusta, eettisestä syömisestä ja siitä, miten ruoka on muotoutunut vapaa-aikamme keskipisteeksi. Osuva aihe, yhdistäväthän itse messutkin jo kirjat, ruoan ja viinin.

Nälästä nautintoihinNälästä nautintoihin : ruoan tarina on Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin ruoan kulttuurihistoriaa käsittelevä uutuuskirja. Hämeen-Anttila ja Rossi kertovat kiinnostavia tarinoita siitä, miten pöytätapojen ja ruokatottumusten takana on monia historiallisia tapahtumia, aatteita ja kohtaloita. Sokerin käytön lisääntyminen Euroopassa aiheutti työvoiman hakemisen Afrikasta ja johti orjuuden yleistymiseen. Ulkona syöminen alkoi Ranskan vallankumouksen jälkeen, kun yhteiskuntajärjestys laitettiin uusiksi ja ravintoloiden perustaminen tuli mahdolliseksi. Nykypäivän suurimmaksi kehitykseksi syömisessä he näkevät ruoan terveysvaikutuksiin keskittymisen ja eettisen kuluttamisen. Syöminen on myös muuttunut sosiaalisemmaksi, ruoalla ja ravintolavalinnoilla kerrotaan muille kiinnostuksen kohteista. Hämeen-Anttilan sanoin: ” Mitä järkeä elämässä, jos ei voi syödä ja miettiä sitä seuraavaa syömistä”.

Mielekkäät eväätOuti Rinteen kirja Mielekkäät eväät : ruokaa hyvälle mielelle ilmestyi keväällä. Rinne korostaa kirjassaan ruoan terveysvaikutuksia sekä ruoan ja hyvinvoinnin yhteyttä. Rinne on psykologi ja kasviskokki, joka kertoo jaksamisensa ja vireytensä lisääntyneen huomattavasti raakaravintoon siirryttyä. Hän suosittelee terveellistä ruokavaliota myös masennukseen hoitoon yhtenä hoidon osa-alueena. Kirja keskittyy laajasti vatsan hyvinvointiin, Rinteen mukaan ”suolisto on toiset aivot” – sekä vatsa että aivot vaikuttavat koko kehon hyvinvointiin ja mielialaan. Outi Rinteen tie hyvään oloon on seuraava: Syö aitoa, prosessoimatonta ja kasvispainotteista ruokaa, syö riittävän usein, syö tukeva aamupala (päivällä enemmän proteiinia, iltaa kohden hiilareita), kuuntele omaa kehoasi ja juo riittävästi vettä. Isoäitini paasasi aina samaa, selvästi maalaisjärkeen perustuvat teesit. Kirja sisältää myös herkullisia hyvän mielen reseptejä.

MinikarjaaHyvinvoinnin lisäksi syömiseen liittyy nykypäivänä vahvasti eettisyys. Eettisestä syömisestä nyt ja tulevaisuudessa oli messuilla keskustelemassa kolme samaan päämäärään pyrkivää mutta sinne vievästä tiestä täysin erimielistä henkilöä. Kasvisruokaa ja eläinten oikeuksia edustivat Vegaanin keittokirjan toimittanut Inna Somersalo ja kirjaan alkupuheen kirjoittanut Salla Tuomivaara. Hyönteisten syöntiä puolustava puheenvuoro kuultiin Minikarjaa : hyönteiset ruokana -teoksen tekijältä Lena Huldénilta. Vegaani oli huolissaan hyönteisten tuntemasta kivusta ja ihmetteli miksi ei pysytä kasvisruoassa, kun se kerran on riittäväksi todettu, hyönteistieteilijä taas toi esiin hyönteisten erinomaisuuden proteiinin lähteenä ja kertoi Suomen luonnossa elävän tuhansia eri hyöVegaanin keittokirjanteislajeja. Niistä on kuitenkin osattava poimia ne syötävät – on oltava varovainen aivan kuten sienien kanssa. Huldenin kirjasta löytyy onneksi luettelo suosituimmista syötävistä hyönteislajeista. Suomessa on hyönteisruoan myyminen kielletty, mutta omaan käyttöön saa sirkkalihapullia toki tehdä. Salla Tuomivaara kuitenkin kertoi valitsevansa mieluummin tofun kuin torakan. Lukija saa itse päättää kumman kirjan hyllystä poimii – ehkä eettisintä olisi ottaa molemmat.

SG

30.10.2015 at 12.14 Jätä kommentti

Kirjan matka

Tuusulan kirjastoihin tilataan vuosittain noin 16 000 uutta nidettä. Niistä suuri osa on lehtiä, mutta kirjojakin hankitaan joka vuosi noin 9000 kappaletta (tilastoluvut vuodelta 2014). Jokainen kirja käy läpi saman prosessin. Kirja valitaan, tilataan, otetaan vastaan, saatetaan lainauskuntoon ja sen jälkeen toimitetaan asiakkaille lainattavaksi.

Matka alkaa kirjan valinnalla. Suurimmilta kustantajilta saamme ennakkolistat kaksi kertaa vuodessa, minkä lisäksi uutuuksia tarjotaan ympäri vuoden. Kaikki kiinnostuneet kirjaston työntekijät voivat osallistua valintaprosessiin ja tehdä hankintaehdotuksia, osastonjohtajat tekevät päätökset hankinnoista. Asiakkaiden hankintaehdotukset huomioidaan. Kokoelma pyritään pitämään mahdollisimman monipuolisena, mutta kirjastossakin kysyntä vaikuttaa paljon hankintoihin.

Roope Lipastin kirja Linnan juhlat päätettiin hankkia viime toukokuussa. Niteitä tilattiin yhteensä viisi kappaletta: 2 pääkirjastoon, 1 Jokelaan, 1 Kellokoskelle ja 1 kirjastoautoon.

Roope Lipasti Linnan juhlat

Kun päätös hankinnasta on tehty, hankinnasta vastaava kirjaston työntekijä kirjaa tilauksen kirjastojärjestelmään ja tilaus lähtee suoraan järjestelmästä aineistontoimittajallemme. Jo tässä vaiheessa kirjan tiedot näkyvät www.kirkes.fi –sivuilla hankinnassa olevana, ja asiakkaat voivat tehdä siihen varauksia. Varauksen tekeminen ajoissa kannattaa – varsinkin suosittujen kirjailijoiden teoksiin syntyy ilmestymisen jälkeen pitkät varausjonot.

Kirjan ilmestyttyä kirjatoimittajamme lähettää sen viikottaisen kirjalähetyksen mukana Tuusulan pääkirjastoon. Kaikki aineistot saapuvat ensin pääkirjastoon, vaikka niiden loppusijoituspaikka olisikin Jokelan tai Kellokosken kirjasto tai kirjastoauto. Tilauksen vastaanottaa kirjaston työntekijä, joka purkaa kirjakuorman ja merkitsee jokaisen teoksen saapuneeksi järjestelmään.

Linnan juhlat saapuivat pääkirjastoon pian ilmestymisen jälkeen elokuussa.

Roope Lipasti laatikossa saapunut
Saapumisvalvonnan jälkeen kirja menee luettelointiin. Kirjan tiedot tarkistetaan, tallennetaan ja kuvaillaan järjestelmään niin, että asiakkaat löytävät kirjan helposti. Kirjan luokitus ja asiasanoitus tehdään tai vahvistetaan tässä vaiheessa. Asiasanoitus auttaa esimerkiksi silloin, kun asiakas ei muista kirjan nimeä, mutta muistaa, että kirja kertoi miehestä ja avioerosta ja itsenäisyyspäivästä.

Kokeilepas, Linnan juhlat löytyy juuri noilla asiasanoilla kirjaston tietokannasta.

Roope Lipasti Pallas
Kun kaikki kirjan metatiedot on tarkistettu ja lisätty tietueeseen, kirja siirtyy tarroitettavaksi. Tarroituksessa kirjaan lisätään kirjan selässä oleva signum-tarra, joka kertoo kirjan luokan ja paikan kirjaston hyllyssä.

Roope Lipastin kirja sai tarraansa tekstin 84.2 LIP (=kaunokirjallisuus ja tekijän sukunimen kolme ensimmäistä kirjainta). Kirjan takalehdelle lisätään myös infotarra, jossa on kaikki kirjan tiedot.

Lipasti signum

Kun tarrat ovat paikoillaan, kirja viedään asiakapalveluun, missä se skannataan ja vahvistetaan, että se on lainauskunnossa. Asiakaspalvelutiskiltä kirja lähtee joko VIP-hyllyyn, uutuushyllyyn ensimmäiseksi kuudeksi kuukaudeksi tai suoraan jonossa seuraavana olevalle varaajalle.

Linnan juhlat oli lainattavana elokuun loppuun mennessä – hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää!

Roope Lipasti hyllyssä
SG

29.09.2015 at 10.24 Jätä kommentti

Vanhemmat artikkelit


Tervetuloa!

Tämä on Tuusulan kunnankirjaston henkilökunnan blogi. Tässä blogissa esittelemme kirjaston aineistoja: kirjoja, elokuvia ja äänitteitä. Kerromme myös näyttelyistä, tapahtumista ja kirjaston arjesta henkilökunnan näkökulmasta. Tervetuloa!

Kirjeet

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 12 muun seuraajan joukkoon


%d bloggers like this: