Kevään käännöksiä

Kotimaisia uutuuksia on keväällä tarjolla reilusti, mutta käännöskirjallisuustarjonta kapenee, kerrottiin Helsingin Sanomissa tammikuussa (HS 19.1.2014). Löysin listalta kuitenkin ainakin kaksi kiinnostavaa käännösuutuutta: NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet ja Junot Diazin Vieraissakävijän opas rakkauteen. Ihastuin kummankin kirjailijan kitkattomaan ja sulavaan kerrontatapaan. Uusien tuttavuuksien lisääminen lempikirjailijoiden listaan on aina suuri juttu! Kumpikin teoksista kertoo siirtolaisen tarinan.

NoViolet Bulawayo on Zimbabwessa syntynyt, Yhdysvalloissa koulunsa käynyt kirjailija. Hänen teoksensa Me tarvitaan uudet nimet oli viime vuonna mukana Man Booker -palkinnon loppumittelöissä – voiton vei Eleanor Catton romaanillaan Valontuojat.

Me tarvitaan uudet nimet kertoo kymmenvuotiaasta Darlingista, joka asuu Afrikassa Paratiisiksi nimetyssä hökkelikylässä. Darling leikkii kavereidensa kanssa epävakaassa ympäristössä välillä pelottaviakin leikkejä ja unelmoi kaukaisesta ihmemaasta, Amerikasta – joka ei loppujen lopuksi olekaan kaikkien toiveiden täyttymys. Köyhän, laittoman siirtolaisen mahdollisuudet menestyä ovat pelottavan vähäiset. Darlingin ensimmäiset lumikokemukset Detroitissa hymyilyttävät suomalaista. Kirjan kuvaukset ovat eläviä ja ajoittain ahdistavia, teosta on vaikea laskea käsistään. Kirja muistutti minua siitä, kuinka maastamuuttaja usein katsoo kotimaataan ruusunpunaisten silmälasien läpi, eikä kumpikaan kotimaa helposti taivu aidoksi kodiksi.

Junot Diaz syntyi Dominikaanisessa tasavallassa ja muutti kuusivuotiaana Yhdysvaltoihin. Diaz voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 2008 kirjallaan Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Diazin uusin teos on novellikokoelma Vieraissakävijän opas rakkauteen.

Suurin osa Diazin kokoelman novelleista kertoo Yuniorin, Dominikaanisesta tasavallasta Yhdysvaltoihin muuttaneen nuoren miehen ja hänen perheensä tarinaa. Siirtolaisuus on kuitenkin vain yksi aspekti Yuniorissa, enemmän hän on tyttöystäviään kohtaan huonosti käyttäytyvä nuori mies.  Vasta novellikokoelman lopussa Yunior tuntuu alkavan ymmärtämään itseään ja asennettaan niin kuin muut sen kokevat. Kokoelman tarinat ovat samalla surullisia, herkkiä ja hauskoja.

Suosittelen molempia teoksia lämpimästi eri kulttuureista ja kansoista kiinnostuneille ja sujuvasti etenevän kerronnan ystäville!

SG