Kirjoittajan arkisto
Kirjeitä kirjastosta -blogin päivitys on tauolla. Seuraa meitä Facebookissa https://www.facebook.com/tuusulankirjastot/ ja Instagramissa https://www.instagram.com/tuusulankirjasto/.
Alku – Dan Brownin Langdon-sarjalle vauhdikasta jatkoa
”Meidän tulee olla valmiita hylkäämään elämä, jonka olemme suunnitelleet, jotta voisimme elää elämän, joka meitä odottaa.”
Kirjasta
Dan Brownin uusin teos Alku (eng. Origin) on viides osa Robert Langdon -kirjasarjassa. Se on vauhdikas jatko-osa sarjalle, jonka jokaisessa kirjassa ominaisena seikkana on ollut symboliikka sekä taidehistoria. Kirjasarjan pääosassa seikkailee Harvardin yliopiston fiktiivinen professori Robert Langdon.
Juoni
Kirja alkaa Langdonin saapumisella Edmond Kirschin, nuoren miljardöörin tiedotustilaisuuteen Guggenheim-museoon Bilbaossa, Espanjassa. Tilaisuudessa Kirsch aikoo tuoda esille hänen tekemänsä tieteellisen löydön, joka käsittelee kaiken alkua ja tulevaisuutta. Tilaisuus ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan, sillä kesken Kirschin puheen alkaa tapahtua.
Kaaoksen keskelle jääneen Langdonin täytyy paeta paikalta, mutta se näyttää mahdottomalta lukuisten vartijoiden vuoksi. Langdon kuitenkin tapaa museonjohtaja Ambra Vidalin, jonka kanssa hän onnistuu poistumaan paikalta.
Tilaisuuden tapahtumien vuoksi Kirschin löytö jää paljastamatta, mutta Langdon ja Vidal päättävät ottaa ohjat omiin käsiinsä ja selvittää Kirschin salaisuuden. Se ei kuitenkaan onnistu helposti, sillä Kirsch on asettanut lukuisia suojausmekanismeja, joita ratkoessaan Langdon ja Vidal joutuvat matkaamaan ympäri Espanjaa. Lisäksi käy ilmi, että joku on valmis antamaan kaikkensa estääkseen tiedon julkaisun.
Henkilöt
Keskeisimpinä henkilöinä kirjassa ovat tietysti Robert Langdon ja Ambra Vidal. Heidän lisäkseen tärkeitä henkilöitä ovat muun muassa aiemmin mainittu Edmond Kirsch ja hänen supertietokoneensa tekoäly Winston, Espanjan kruununprinssi Julián sekä vanha amiraali Luis Ávila.
Oma lukukokemus
Olen lukenut Dan Brownin kirjoista lähes kaikki. Melkein jokainen lukemani Brownin kirja on muodostunut yhdeksi kaikki aikojen suosikeistani. Tämä pätee varsinkin Robert Langdon –sarjaan, joka lumosi minut täysin aloitettuani lukemaan Da Vinci –koodia kuudennella luokalla lukukirjana. Sitä lukiessani kävikin ilmi, että kotoa äidin lukuisten kirjojen joukosta löytyikin kaikki sarjan muut osat sekä muita Brownin teoksia.
Seuraavien kuukausien aikana luin näitä kirjoja lähes kaiken päivää, mikä johtikin nopeasti siihen, että ne loppuivat kesken. Kirjat olivat olleet mielestäni niin hyviä, että minua harmitti kovasti, kun jouduin siirtyä muihin kirjoihin.
Muutaman vuoden ehdin lukea muiden kirjailijoiden teoksia, kunnes eräänä päivänä Alku jullkistettiin. Minun tietenkin täytyi saada se mahdollisimman nopeasti luettavaksi, joten siitä tulikin yksi syntymäpäivä lahjoistani sinä vuonna.
Alku
Pidettyäni edellisistä sarjan kirjoista todella paljon, oli minulla suuret odotukset Alkua kohti. Kirja ei pettänyt rikkaan juonensa sekä puoleensavetävän aiheen vuoksi, mutta ei se mielestäni ollut ihan samaa luokkaa, kuin jotkin sarjan aiemmat osat. Edellisissä kirjoissa mystiikalla ja historialla oli ollut suurempi rooli, kuin Alussa. Ne olivat olleet suuri osa sitä, miksi pidin sarjasta niin paljon, joten niiden puutteellinen läsnäolo kirjassa oli pieni pettymys. Niillä oli tosin tietenkin roolinsa, mutta ei vain kovin iso.
Pidin Alun lukemisesta kuitenkin todella paljon. Mielestäni siinä oli todella tapahtumarikas juoni sekä kirjan henkilöillä oli mainiot taustatarinat. Kirja sisälsi myös sarjalle ominaisia mysteerejä, joita tarkkaavainen lukija voisi ratkaista. Itseltäkin onnistui muutaman tälläisen ratkaisu, josta voi päätellä, että ne eivät silloin olleet kovinkaan hankalia. Niissä oli myöskin se hyvä puoli, että ne vain johtivat kohti loppuratkaisua, mutta paljastamatta sitä.
Alku sisälsi myöskin monia, usein odottamattomia juonenkäänteitä sekä muita yllättäviä tapahtumia, joihin esimerkiksi loppuratkaisu sisältyy. Nämä olivat mielestäni suuri plussa kirjan kannalta, sillä ne pitivät tarinan mielenkiintoisena. Juoneen sisältyviä vihjeitä ja muita informaatiohitusia oli ripoteltu taidokkaasti tarinan sekaan, paljastaen uutta tietoa hiljalleen dekkarinomaiseen tyyliin. Tämän ansiosta kiinnostukseni kirjaa kohti pysyi korkeana aina sen loppuun saakka.
Täten suosittelisin kirjaa sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja mysteereistä jännittävän ja yllättävän dekkarin muodossa. Sarjan osat eivät myöskään suoranaisesti jatku toisistaan, joten kirjat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.
Tet-harjoittelija Matias
Kellokosken kirjasto
16.11.2018
Pääkirjaston remontti
Tuusulan pääkirjasto oli kiinni remontin vuoksi maaliskuussa kaksi viikkoa. Sinä aikana kirjastossa kävi hulina; meillä maalattiin, tehtiin sähkötöitä, purettiin vanha asiakaspalvelutiski, luotiin uusi itsepalvelualue, ja sisustettiin uusilla sohvilla, matoilla ja kalusteilla. Osa aineistoistakin löysi uuden kodin, esimerkiksi kaikki musiikkiaineisto löytyy nyt yhdestä paikasta, kun CD-levyt siirrettiin yläkertaan nuottien ja musiikkikirjojen luokse.
Remontista on nyt kaksi kuukautta aikaa – kuka vielä muistaa miltä meillä näytti ennen?
Pikalainat ovat vallanneet sisääntulon.
Asiakaspalvelusta tuli itsepalvelualue.
Uudelta itsepalvelualueelta löytyvät lainausautomaatit, palautusautomaatti, asiakastietokoneita, tiedonhakukone, kopiokone/tulostin, palautushyllyt ja varausten noutohylly.
Palautusautomaatin paikalla on nyt kirjaston asiakaspalvelu.
Lastenosastolle hankittiin pienille lapsille sopivan korkuisia kuvakirjahyllyjä, lisättiin sohvia sekä leluja ja iso matto taaperoiden iloksi.
Pyöreän sohvan ympärille mahtuu isompikin porukka.
Nuortenosastolta löytyy iso pöytä, jonka ympärillä on kiva tehdä vaikka läksyjä. Pöydässä on latauspiste kannettaville laitteille.
Uutuushyllyn edessä on rutkasti lisää mukavia istumapaikkoja; istuskellessa voi vaikka ihailla kuukauden näyttelyä.
Mikä on sinun lempipaikkasi kirjastossa? Mitä meidän pitäisi laittaa uudistuslistalle seuraavaksi?
SG
TET-Heta muistelee
Moikka!
Olen Heta ja käyn Jokelan yläasteella 9-luokkaa. Kirjastohommiin pääsin tutustumaan 13.11-24.11 ollessani Jokelan kirjastossa TET-harjoittelussa.
Harjoittelun aikana tutustuin erilaisiin työtehtäviin, joita kirjastossa on tarjolla, esimerkiksi hyllytin, tyhjensin palautusluukkua, purin kuriiria ja laitoin joulutavaraa näytteille. Lisäksi sain tehtyä kaksi tietokilpailua lapsille.
Tulin kirjastoon harjoitteluun, sillä pidän lukemisesta ja Jokelan kirjastolle ei ole pitkä matka.
Noiden kahden viikon aikana ehdin kerrata aakkosia, opin kirjaston hyllytysjärjestelmästä yhtä ja toista, sekä tajusin, miten laajaa kirjastotoiminta on. Tajusin myös, että lapset oikeasti lukevat ja useat heistä pitävät siitä, joka tuli pienenä shokkina kun nykyään näkee jo pienen lapsen kourassa uusinta mallia olevan puhelimen, mikä ei ole siis paha, mutta no… Kuitenkin..
Jännityskirjat ovat pahimpia. Niitä lainataan paljon, mutta silti hyllyt pursuavat yli niistä, niitä on liikaa, ne ovat liian hyviä!
Hauskinta kirjastossa on ollut:
- hyllyttäminen, vaikka taisi mennä vähän hassusti, mutta virheistähän se ihminen oppii.
- piippaus eli lainataan/palautetaan kirjoja (tosin itse sain vain palauttaa niitä)
- tietokilpailujen teko (sai selata lasten kirjoja ilman, että ihmiset katsovat kummissaan)
- kirjojen poisto, koska sai repiä kirjojen kannet pois, agressiivista
Tylsintä puolestaan…
- ”nimikylttien” korjaus, joutui kyykistelemään alimpien hyllyjen kohdilla
Työyhteisö oli mukava ja ystävällinen. Jokainen auttoi kun kysyi ja vastasi vaikka kysymys olisi ollut tyhmimmästä päästä. Välillä kiirettä pukkasi, sillä porukkaa oli poissa, mutta kyllä itselle aina jotain tekemistä löysi.
Lehtien järjestely vanhimmasta uuteen oli uuvuttavaa, mutta hypnoottista ja terapeuttista. Lehtiä lukevat ihmiset toivottavasti saivat kuitenkin luettua minun sählätessä ympärillä…
Tärkeintä mitä olen oppinut harjoittelun aikana, on varmaankin se, että kirjasto ei ole vain paikka, josta lainataan kirjoja vaan se on ihan oma maailmansa, jolla on ikioma yhteisönsä.
Iloista joulun odotusta kaikille!
Meidän TET-viikkomme Tuusulan pääkirjastossa
Hei!
Ketkä?
Olemme Sara ja Karmen Riihikallion koulusta ja käymme viimeistä peruskouluvuotta.
Milloin? Missä?
Haimme paikkaa jo keväällä, mutta tulimme Tuusulan pääkirjastoon syksyn kolmannella kouluviikolla eli 21.-25.8.
Mitä?
Tutustuimme työelämään. Huomasimme kirjastosta löytyvän monenlaisia työtehtäviä, kuten hyllyttämistä, pientä askartelua sekä muuta kirjojen hankintaan ja kirjastojen välillä kulkemiseen liittyvää.
Miksi?
Tulimme kirjastoon TET-viikoksi, koska käymme muutenkin usein täällä ja luemme paljon. Yritimme päästä tänne jo viime vuonna, mutta kaikki paikat olivat valitettavasti varattuja.
Miten?
Viikolla oli kiinnostavaa saada tietää lisää kirjaston toiminnasta. Löysimme ”muutamia” kiinnostavia kirjoja hyllystä ja juoksimme lainaamaan ensimmäisinä uusia teoksia. Itse pitkään odottamiensa kirjojen käsittelyä oli mukava seurata ja osallistua siihen, vaikka niiden odottaminen tuntui hieman piinalliselta.
Viikon aikana loimme toisillemme lukuhaasteen. Laitamme sen tähän, jotta te muutkin voisitte haastaa itsenne sekä ystävänne kirjojen parissa. Tarkoitus on lukea (ainakin) yksi kirja jokaiseen kohtaan.
- Tietokirja
- Kertomakirjallisuus
- Fantasia
- Huumori (voi olla myös kaskukirja)
- Jännitys
- Kauhu
- Romantiikka
- Sotaromaani
- Sci-Fi
- Vieraskielinen kirja
- Sarjakuva (myös manga käy)
- E-kirja
- Suomalaisen kirjailijan teos
- Vapaavalintainen kirja
Itsellemme päätimme asettaa määräajan lopun 2018 kevääseen, kun pääsemme koulusta. Meillä on myös paljon muuta luettavaa ja koulunkäyntikin vie aikaa.
Kirjojen aihekohtia voi myös yhdistellä esim. e-kirja ja jännitys.
Tässä on myös joitakin vinkkejä kirjoista, joita olemme itse lukeneet.
- Deborah Harkness: Lumottu ❤
- Estelle Maskame: DIMILY -trilogia
- John Green: kaikki tuotanto ❤ ❤
- Siri Pettersen: Korpinkehät -trilogia
- Sally Green: Puoliksi paha -trilogia
- Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli -sarja ❤ ❤ ❤
- Charlaine Harris: Sookie Stackhouse -sarja (siihen perustuu myös Tv- sarja True Blood)
Toivotamme teille kaikille hyviä lukuhetkiä ja hauskaa syksyä!
Mitä olen oppinut kesätöistäni Tuusulan pääkirjastossa
Kirjastotyö on hyvin vaarallista. Olen kolhinut jalkani hyllyn kulmaan, kaatanut kirjapinon päälleni ja melkein litistynyt hissin oven väliin. Onneksi kukaan ei ole huomannut. Tällä hetkellä minulla on laastari sormessani erinäisen työtapaturman takia, johon liittyy korkkitaulu ja rikkinäinen nuppineula. En kerro enempää säästääkseni herkimpien tunteita.
Kesätyöntekijät eivät saa omia avaimia. Avaimia voi lainata muilta työtovereilta, mutta niitä täytyy kohdella erityisellä tarkkuudella. Niitä ei kannata unohtaa pöydälle pimeään huoneeseen lukittujen ovien taakse. Jos näin kuitenkin käy, kannattaa lainata toiset avaimet toiselta työtoverilta, joka ei tiedä asiasta mitään.
Selkä ja niska saattavat kipeytyä, ellei istu suorassa.
Suomessa on muitakin sanomalehtiä kuin Helsingin sanomat, Hufvudstadsbladet ja Keski-Uusimaa.
Julisteiden tekeminen on hyvin haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Olen kuluttanut kaksi tuntia yrittämällä maalata puhekuplaa punaiseksi Paintilla, tuolla kaikkien kuvanmuokkausohjelmien kruunaamattomalla kuninkaalla. Mutta se oli sen arvoista. Julisteesta tuli hieno.
Pastellisävyt eivät sovi yhteen vihreän ja keltaisen kanssa.
Vesivahingon korjaamisesta aiheutuu huminaa. Se kuulostaa hyvin vanhalta tietokoneelta, joka yrittää pyörittää CD-levyä sisällään. Huminaan tottuu muutaman päivän kuluessa. Paitsi nyt huomasin sen uudestaan. Se on todella kova.
Pienet lapset ovat ihania ja lasten osasto on kirjaston paras paikka. Tässä kirjaston kolkassa kirjat ovat hauskoja ja värikkäitä, ja lapset uskaltavat reippaasti kysyä Tatujen ja Patujen olinpaikkaa.
Opettajat tarvitsevat lukukirjapakettinsa heti koulun alettua, eikä aikataulusta ole joustamista. Joka päivä täytyy liimata tarralappuja noin sataan kirjaan, että oppilaat pääsevät sivistymään. Tämä on ymmärrettävää.
Kirjojen hyllytys on paras osa kirjastotyössä. Jos olisin vakituinen kirjastotyöntekijä, hyllyttäisin koko ajan kirjoja. Asioiden lajittelu on mukavaa. Lasten ja nuorten romaanit ovat parhaita, ensikirjat tylsimpiä. Ja ne, jotka sijaitsevat alimmalla hyllyllä. Joutuu kumartumaan.
Kirjastot säästävät lasten piirustuksia hyvin pitkään, reilusti yli viisi vuotta. Vanhojen piirustusten seasta saattaa löytyä nykyisten ystävien ja tuttujen ala-asteella tekemiä taideteoksia.
Ihmiset tuovat kahvihuoneeseen herkkuja. Usein. Herkkuja tuodaan ainakin näissä tilanteissa:
- Jää lomalle.
- Palaa lomalta.
- Nimipäivät.
- Lapsenlapsi aloittaa koulun.
- Naapurissa syntyy vauva.
Myös kaikki kokouksissa yli jääneet pullat ja viinerit tuodaan kahvihuoneeseen.
On olemassa kolmenlaisia asiakkaita; mukavia, ei-niin-mukavia ja niitä, joista ei ota selvää.
Kirjastoauto ei ole enää söpö vihreä bussi, vaan rekka. Sen kyljessä on kettu, joka kuuntelee salaa Beatlesia.
Ihmiset lainaavat eniten jännitystä ja romantiikkaa. Kasvatuskirjoja, lakikirjoja, ohjelmointikirjoja ynnä muuta hyvin vaikeaselkoista tekstiä varataan myös paljon. Joko ihmiset ovat hyvin sivistyneitä ja kunnollisia tai he opiskelevat kesällä.
Kirjastossa työskentelee enemmän kuin neljä ihmistä! Työntekijöitä on ainakin kaksikymmentä, ja tehtäviäkin on enemmän kuin voisi uskoa. Kaikki työntekijät ovat todella mukavia.
Tärkein asia, jonka olen oppinut ollessani kesätöissä Tuusulan pääkirjastossa, on se, että kirjat kannattaa aina palauttaa ajoissa. Näin säästytään useilta paperihaavoilta ja tuskan hieltä, kun kirje laitetaan ikkunalliseen kirjekuoreen väärin päin, siten, ettei osoite näy.
Olen viihtynyt kesätyössäni kirjastossa todella hyvin. Kahden viikon aikana olen saanut tutustua moniin erilaisiin työtehtäviin ja olen huomannut, kuinka paljon työtä kirjastossa oikeasti tehdään. Kaikki työntekijät ovat olleet todella ystävällisiä ja hauskoja. He ovat aina jaksaneet vastata tyhmiin kysymyksiini ja neuvoneet asioissa, joita en osannut tehdä. Kaksi viikkoa on mennyt ohi todella nopeasti!
Iia
Kirjastomuistoja
Tuusulan kirjastoissa kerättiin huhti-toukokuussa asiakkaiden kirjastomuistoja vuosien varrelta. Pyysimme asiakkaita kertomaan oman muistonsa kirjastosta: ensimmäinen kirjastokortti, mieleenpainuva tapaaminen, kiinnostava kirja… Halusimme tietää, millä tavalla kirjasto on koskettanut juuri heitä.
Saimme hienoja, oivaltavia ja nostalgisia vastauksia kyselyymme! Kyselyyn sai osallistua nimimerkillä. Alla on otteita saamistamme vastauksista.
Parasta on hyvä kirja
Kyselyymme vastanneet ovat kovia lukemaan ja juuri siksi kokivat kirjaston heille tärkeäksi paikaksi. Vastauksista paistoi läpi lukeminen elinehtona ja kirjasto toisena kotina.
”Asuin yksinhuoltajaisäni kanssa äitini kuoltua -77. Olimme todellakin kirjaston suurkuluttajia ja vitsailimme asuvamme Kalliopohjan sivukirjastossa. Nyt käyn tyttärieni kanssa täällä koska he ovat perineet kirjainnostuksen minulta!”
Ruuhiska 49v.
”Jokelan uusi kirjasto oli lapsena toinen kotini. Istuin kirjastossa tuntikausia lukemassa Aku Ankkoja ja Hevoshulluja ja kannoin kotiin lähes koko lastenkirjaosaston. Jokelan kirjastossa on aina ollut hyvä palvelu ja kotoisa tunnelma!”
Lukutoukka 38v.
”Olen ollut kirjatoukka aina! Kansakoulussa oli jonkinlainen kirjasto 1960-> Sieltä lainattiin kivoja kirjoja. Mutta olen kotoisin maalaistalosta ja se tarkoittaa sitä, että hommia piisasi. Lapsillakin oli paljon erilaisia tehtäviä, joten vapaa-aika oli ”kortilla”. Muistan aina jo isompana ehkä 13-15 –vuotiaana miltä tuntui kun mahtava Anni Polvan kirja odotti. Muistan juosseeni vinttiin lukemaan muutaman sivun ihanaa romantiikkaa sillä aikaa kun perunat kiehuivat! Tietysti äitiltä salaa! Ja taas jäi ihana kutkutus ja illan odotus, että vihdoinkin pääsisi rauhassa lukemaan!”
Lukutoukka 63v.
”Isä kävi säännöllisesti kauppalan kirjastossa. Usein hän lähetti lapset hakemaan itselleen kirjoja. Kirjastovirkailijat tiesivät aina, mitä hänelle piti valita. Isä oli tuttu siellä. Tauno Palon näköinen mies, sanoi eräskin virkailija minulle, kun oli minun vuoroni hakea kirjoja.
Lasten lukemista ei koettu tärkeäksi viiskytluvun työläisperheessä. Isä kävi töissä päivisin, kotona hänellä oli aina kirja nenän alla. Hän oli meidän lasten mielestä tosi viisas; lukikin niin paljon. Kun vaari pilkkasi isää Mustapääksi, isä heitti siihen, että mustapäärotu on afrikkalaista syntyperää, ei suomalaista. Me lapsetkin tiesimme sen, koska se oli Jokamiehen tietokirjassakin sanottu.
Äidin mielestä lukeminen oli vain ajan tuhlausta, koska arki oli niin raskasta ja kaikkien apua tarvittiin kotitöihin. Silti me luimme kaiken, minkä saimme käsiimme. Kodin vähäiset kirjat osasimme melkein kannesta kanteen. Äitikin luki, mutta vasta sitten kun lapset olivat maailmalla.”
Anitta Tuusulasta 65v.
”Lainasimme Maltti ja Valtti –kirjan. Lainasimme Viiru ja Pesos –kirjan.”
Poika 5v.
”Hauskin on olut kirjat. Satutunti on olut kivaa.”
Tyttö 6v.
Ensimmäinen kirjastokortti
Vastaajat muistelivat ensimmäistä kirjastokorttiaan ja sen tuomaa lukemisen ilon ja ylpeyden tunnetta.
”Hirmu kasat kirjoja, pahvinen kirjastokortti, takakannen pahviset lainauskortit ja palautuspäivämääräkortit, tiedonhaku isosta laatikostosta jossa kaikkien kirjojen oma tietokortti ja sitten reppu selkään, kohti kotia, sänkyyn pötkölleen ja kirjaseikkailun syvyyksiin uppoutuminen. Ja se eka OMA kirjastokortti, olin siitä NIIN ylpeä!”
Tuntuupa vanhalta 36v.
”Ensimmäisen kirjastokorttini taisin saada Turussa Ilposten koulun kirjastosta. Se oli sellainen pahvinen aika isokokoinen jonne tuli vuosileima.”
Zaqu 34v.
”Jossain vaiheessa sain vihdoin oman kirjastokortin kauppalankirjastoon. Matkaa sinne oli viisi kilometriä. Onneksi kylälle saatiin vihdoin kirjastoauto. Se helpotti meidän perheen lasten kirjaikävää.”
Anitta Tuusulasta 65v.
Tiukka kirjastotäti
Ennen vanhaan oli toisin, mutta ei välttämättä paremmin, oli nostalgisten kirjoitusten viesti. Nutturapäistä, kirjoja panttaavaa ja hyssyttelevää kirjastotätiä emme tunnusta löytyvän tämän päivän kirjastosta!
”Jokelan kirjasto oli Pertun koulun opettaja-asuntolan kivijalassa (kellarissa). Kirjaston (tai siihen aikaan lainaston) hoitajana oli opettaja Tellervo Saario. Olin n. 10-vuotiaana lukenut lastenkirjaston kirjat läpikotaisin ja pyysin saada lainata aikuisten puolelta. Saario tenttasi ottamalla sieltä täältä kirjan ja kysymällä sisällön. Selvisin kunnialla ja sain lainata aikuisten puolelta sillä ehdolla, että Saario poistaa lapselle sopimattomat kirjat. Yksi kirja meni sensuurin läpi – Kenyonin Prinsessa – jonka luin aikuisena uudelleen. Lapsena se säväytti kun siihen aikaan seksielämä ei ollut jokapäiväistä.”
Kirjashamsteri 67v.
”- Nyt Anitta jättää ne kirjat tähän pöydälle. Anittahan tietää, että kirjoja ei saa lainata kuin yhden kerrallaan. Olet jo ylittänyt tämän kuukauden luvallisen rajan, joka on: yksi kirja kuukaudessa. Kirjat tähän! koulukirjaston hoitaja koputti sormellaan napakasti pöytää.
Jäykistyin pelosta sanattomaksi ja tuijotin tiukasti kenkiäni. Käsi vapisten laskin kaksi Viisikkoa pöydälle. Koulun rehtori, joka oli hoitanut kirjastoa opettajan sairauden aikana, oli antanut luvan ottaa kaksi kirjaa, ja antanut luettavaksi peräti neljä kirjaa kuukauden aikana. Hän tiesi, että meillä oli monta lukijaa ja kuuntelijaa kotona.
– Rangaistukseksi Anitta ei saa kuukauteen lainata yhtään kirjaa koulun kirjastosta. Eikä Anittan pikkusiskokaan. Teidän perheessänne luetaan muutenkin jo liikaa, opettaja sanoi tiukasti kädet puuskassa rintavarustuksen alla.
Häpeä löi jalkani aivan löysiksi. Hyvä kun pääsin kävelemään ulos huoneesta. Itku tuli koulun vessassa. Kotona en uskaltanut puhua asiasta mitään. Sisarukset odottivat keittiön pöydän äärellä, että lukisin heille uutta Viisikkoa. Sanoin vain, että kirjat olivat lainassa muilla. Viisikko-kirjoista puhuminen ei loppunut kuitenkaan siihen. Tutut kohdat aikaisemmin luetuista oli pakko käydä läpi, kuten niin usein ennenkin. Ne, jossa juotiin kaakaota – ne piti käydä läpi aina moneen kertaan. Jatkuva nälkä ruokki kiinnostusta kirjan lasten elämään ja erityisesti niihin eväisiin.”
Anitta Tuusulasta 65v.
Anitta Tuusulasta on kirjastonhoitajan pelottelusta huolimatta pysynyt lukijana. Hän lopettaa kirjoituksensa ihastuttavan positiivisena.
”Vuonna 2017 menen ilolla kirjastoon. Kirjasto on minun ja sisarusteni ikkuna maailmaan. Jollain ihmeellisellä tavalla se on aina osa lapsuuteni kotia.
Nyt voin lukea niin paljon kuin haluan, niin paljon kuin ehdin. Näen maailmoja, joissa en voi tai en tahdo elää, mutta haluan tietää niistäkin! Sillä tavoin tiedän, kuinka hyvä minun on elää juuri täällä Suomessa.”
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!
SG
Kirjastoauton asiakas perheineen valittiin Vuoden Lainaajaksi
Tuusulan Kirjaston Ystävät ry palkitsee Vuoden Lainaajan joka vuosi Lainan päivänä 8. helmikuuta. Valinnan tekee vuorovuosina Tuusulan eri kirjastojen henkilökunta. Tänä vuonna Vuoden Lainaajaksi valittiin kirjastoauton asiakas Iina Vittaniemi perheineen. Palkitsemistilaisuus järjestettiin Tuusulan pääkirjastossa osana Lainan päivän ohjelmaa.
Kirjastoauton henkilökunta esitti palkitsemisen perusteiksi Iina Vittaniemen ja hänen perheensä aktiivisuutta, iloisuutta ja pitkäaikaisuutta kirjastoauton käyttäjinä. Vittaniemi on tuonut lapset säännöllisesti kirjastoautoon jo vauvaiästä lähtien. Kirjastoautossa arvostettiin erityisesti sitä, että perheen lapsille luetaan ääneen kotona. Ääneen lukeminen on tärkeää kielen ja puheen kehityksen kannalta. Lastenkirjallisuuden tutkijan Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan ääneen lukeminen kehittää lapsen sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja lisää itsetuntemusta.
Iina Vittaniemi itse kertoo perheen lukuharrastuksesta ja kirjastoautovierailuista seuraavasti:
”Olen käyttänyt Tuusulan kirjastoautoa likimain 10 vuotta. Pidän kirjastoautosta erityisesti sen helppouden ja kotoisuuden vuoksi, kuin kävisi hakemassa kirjoja omasta hyllystään, jossa valikoima uudistuu ja vaihtuu säännöllisesti. Autolla on mukava henkilökunta, joka on vuosien aikana tullut hyvin tutuksi. Tunnen, että meitä odotetaan autolle. He tuntevat meidän lukumieltymyksemme ja halutessamme saamme henkilökohtaisia vinkkejä mieleisestä luettavasta ja apua aina tarvittaessa. Kolmen lapseni (10v., 6v. ja 2v.) kanssa en lähtisi viikoittain pääkirjastolle lainaamaan kirjoja. On mukavaa ja helppoa lähteä autolle, kun se pysähtyy kävelymatkan päässä. Samalla tulee hieman ulkoiltuakin ja tavattua naapurustoa. Kirjastoautolla tunnelma on rento. Minun ei tarvitse jännittää pitävätkö lapset meteliä. Valikoimaa on tarjolla sopivasti ja tarvittaessa saan tilattua autolle juuri haluamani kirjat. En usko, että ilman kirjastoautoa käyttäisimme kirjaston palveluja näin usein. Kirjastoautoa sen sijaan tulen käyttämään jatkossakin!”
Tuusulan Kirjaston Ystävät ry on kirjaston asiakkaiden ja käyttäjien yhdistys, jonka tavoitteena on lisätä kiinnostusta kirjastotoimintaan ja edistää sen etuja mm. kuntatasolla. Yhdistys pyrkii myös tukemaan kirjastotoimen palveluja kulttuurin ja opetuksen alueilla järjestämällä kirjailijavierailuja, yleisöluentoja, nukketeatteriesityksiä yms. kulttuuritapahtumia kirjastoissa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Auli Virolainen.
Miksi kirjasto oli kiinni?
Kirkes-kirjastokimpan uudeksi kirjastojärjestelmäksi valittiin kesällä Axiell Finland Oy:n Aurora. Kirjastot ovat olleet suljettuina 31.10.-13.11. järjestelmävaihdon takia. Myös sulkuajalla on kirjastossa ollut täysi touhu päällä: on ideoitu seuraavaa vuotta, vaihdettu hyllyjärjestyksiä (kirjoja siirrettiin yli 500 hyllymetriä!), huollettu kirjastoautoa, siirretty koko tietokanta uuteen järjestelmään, tehty käyttöönottotestausta ja koulutettu kirjastojen henkilökunta järjestelmän käyttöön. Urakka alkaa nyt toisen viikon lopulla olla loppusuoralla. Pidetään peukkuja, että maanantaina 14.11. kaikki sujuu ongelmitta!
Melkoinen työsarka!
Kirkes-kirjastojen henkilökunnalle on järjestetty lähes päivittäin järjestelmäkoulutuksia.
Kirre sai talvirenkaat alle ja on nyt valmis talviajoon!
Puhtaana reiteille!
Automaattien testaus käynnissä.
Pääkirjaston kaunokirjallisuuden hyllyjärjestystä on muutettu. Kysy asiakaspalvelusta jos et löydä etsimääsi!
Yhdeksi päiväksi valtasimme koko pääkirjaston lukusalin koulutus- ja ideointipäivää varten.
Harvinaista: koko henkilökunta yhtä aikaa koolla!
Toivotamme kaikki asiakkaamme lämpimästi tervetulleksi takaisin kirjastoon maanantaina 14.11.! Uusi verkkokirjasto aukeaa 21.11. mennessä.
t. Tuusulan kirjastojen väki
Kirjastoautopäivät 2016
Kirjastoautopäivät järjestettiin Rovaniemellä elokuussa. Päivät järjestetään yleensä kahden vuoden välein, mutta nyt edellisestä oli päässyt vierähtämään kolme vuotta. Tilaisuuteen osallistui 24 kirjastoautoa ja yli 150 henkeä.
Päivät ovat kirjastoautoväelle tärkeä tapahtuma. Se on ainoa pelkästään tälle henkilöstöryhmälle järjestettävä koulutus- ja informaatiotilaisuus. Siellä on parin päivän aikana hyödyllisiä ja mielenkiintoisia koulutusaiheita sekä ajankohtaista tietoa kirjastoautotoiminnasta. Se tarjoaa kuljettajille ja virkailijoille ainutlaatuisen tilaisuuden keskusteluun ja kokemusten vaihtoon eri puolelta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.
Tuusulan kirjastosta osallistui neljä henkeä; kolme virkailija-kuljettajaa Otto, Harri ja Tepa, kirjastovirkailija Pirjo sekä tietysti uudenkarhea kirjastoautomme Kirre. Otto ja Harri ajoivat Kirren Rovaniemelle. Matkaan meni noin 13 tuntia. Kirre osoittautui luotettavaksi, mukavaksi ja pihiksi matkakumppaniksi (dieselin suhteen) myös pitkällä matkalla.
Pohjoisen teillä ajaessa mietimme ovatko porot erityisen tyhmiä vai erityisen viisaita. Kapeahkolla Lapin kairan tiellä kolme ylvästä sarvipäätä jolkutteli meistä piittaamatta edellämme täyttäen tien niin, ettemme päässeet mitenkään ohi. Takimmainen poro, jolla oli suurimmat sarvet varmisti etenemällä sik-sakkia reunasta reunaan ja vilkaisemalla aina välillä taakseen sen, ettemme päässeet mitenkään ohi. Näin edettiin arviolta pari kilometriä, kunnes tien levennys antoi meille vihdoin mahdollisuuden ohittaa.
Tulopäivän iltana järjestettiin avajaiset ja vastaanottotilaisuus Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Puheiden ja ohjelmanumerojen lisäksi nautimme iltapalan. Matkalla olijat lienevät kiirehtineet niin, etteivät olleet ehtineet edes ravita itseään kunnolla ja olivat tosi nälkäisiä. Niinpä ruoka pääsi loppumaan kesken. Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja ratkaisi tämän visaisen johtamisongelman hienosti, sillä hetken kuluttua toi pizzataksi riittävästi täydennystä.
Varsinainen ohjelma oli kahtena seuraavana päivänä. Kirjastoautoväki ja yleisö sai tilaisuuden tutustua joen varrella Valtakadun kupeessa oleviin kirjastoautoihin. Kuulimme ensimmäisen päivän aikana muun muassa Kirjastoseuran ja Kirjastoautotyöryhmän terveiset, nykykuulumisia yhteispohjoismaisesta kirjastoautopalvelusta Karasjoelta ja Utsjoelta, kirjailijavieras Kerttu Vuolabin kertomana saamenkielisen kirjailijan haasteista, avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä Kohan nykytilanteesta sekä Rovaniemen ja Joensuun kaupunkien uusien opetussuunnitelmien vaikutuksesta kirjastojen kouluyhteistyöhön.
Päivän aikana ajettiin myös kirjastoautonkuljettajien taitoajokilpailut, jotka järjestettiin Rovaniemen raviradan tuntumassa. Kilpailuihin osallistui tusinan verran kuljettajia, jotka saivat hyvää kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä. Virallisina valvojina toimivat Pohjolan Liikennekoulun vaativat opettajat.
Kilpailut alkoivat kirjallisella kokeella, johon oli laadittu kiperiä kysymyksiä liikennemerkeistä sekä autotekniikasta. Kuljettajat joutuivat hieromaan älynystyröitään, jotta saivat valittua oikeat vastausvaihtoehdot. Saattoipa joku jo hieman pelätä, että onko vaarana ammattiajoluvan menetys jos ei läpäisekään tenttiä.
Kirjallisen osuuden jälkeen oli käytännön vuoro. Tässä lajissa pääsisi vihdoin ammattilainen näyttämään kyntensä. Ajokoetta varten oli laadittu muovitötteröin merkattu ns. temppurata. Ensimmäiseksi linja-auto peruutettiin 90 asteen kulmaan, eikä auto saanut ylittää radan merkkausta. Lisähaasteena suoritusaika oli rajattu kuuteen minuuttiin. Tässä lajissa suoritukset sujuivat mallikkaasti ja kaikesta näkyi, että kuljettajat ovat alan ammattilaisia. Käsittely oli sujuvaa ja iso linja-auto taipui jyrkkään kulmaan mallikkaasti.
Radan toinen ja jännittävin osuus oli peruutus mahdollisimman lähelle kahden tynnyrin päällä odottavaa rimaa. Tämä olikin tarkkaa puuhaa, jossa peruutuskamerasta olisi ollut suuri hyöty. Sitä ei kuitenkaan auton varustukseen kuulunut, joten kuljettajien oli tyytyminen omiin askelmerkkeihin. Yleisö myös antoi hyviä ohjeita, joiden hyöty tosin saattoi olla kyseenalaista.
Joskus suoritus saattoi mennä kuten Strömsössä, jolloin auton ja riman väliin ei olisi mahtunut edes sitä kuuluisaa sunnuntain Hesaria.
Liian kova yritys saattoi myös kostautua riman pudotuksella. Tässä tapauksessa tuomaristo ei kuitenkaan hylännyt kilpailijan koko suoritusta, vaan riman pudotuksesta sai virhepisteitä. Tämän saattoi kompensoida vielä onnistumalla muissa lajeissa.
Taitoajokilpailujen viimeisessä osuudessa piti kuorma-auto tähdätä mahdollisimman lähelle ja keskelle maahan asetettua muovitötteröä. Kuljettajat olivat innoissaan kun pääsivät oikean täysperävetoauton rattiin ja tekipä joku oikein kunniakierroksen raviradan parkkipaikalla. Tämäkin laji sujui kuljettajilta mallikkaasti ja erot tarkkuudessa olivat pieniä.
Kun kaikki lajit oli vihdoin suoritettu, kokoontui tuomaristo laskemaan virhepisteitä yhteen ja julistamaan kilpailun voittajan. Pistelaskennassa käytettiin juuri kirjastoautonkuljettajien taitoajokisoissa sovellettavaa monimutkaista laskentakaavaa, joka ottaa huomioon mm. sääolosuhteet. Kilpailun voittaja julistettiin vasta illalla juhlatilaisuudessa.
Illan juhlatilaisuudessa palkittiin taitoajojen ja ”kaunein auto” – kilpailun parhaat. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdallaan Tuusulan kuljettajalle (Otto) ja taitoajojen kiertopalkinto matkasi kohti Etelä-Suomea. Kirjastoautojen missikilpailussa Kirre pärjäsi hienosti sijoittuen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (perintöprinssiksi?).
Toisena päivänä valittiin Kirjastoautotyöryhmälle uusi kokoonpano, kuultiin autojen valmistajien ajankohtaiset uutiset sekä käsiteltiin liikkuvien palvelujen erilaisia järjestämis- ja rahoitusmalleja sekä visioita esimerkkinä Linkku-terveysbussi.
Jäljellä oli enää matkat kotikuntiin. Viimeiset autokunnat olivat kotona vasta sunnuntaina aamuyöllä väsyneenä, mutta repussa mukana uusia ideoita kirjastoautotoiminnan kehittämiseksi omassa kunnassa. Mielessä siintää jo seuraavat Kirjastoautopäivät Jyväskylässä vuonna 2018.
Harri Luoma ja Otto Koski
Kirjeitä kirjastosta 