Kirjastoautopäivät 2016
Kirjastoautopäivät järjestettiin Rovaniemellä elokuussa. Päivät järjestetään yleensä kahden vuoden välein, mutta nyt edellisestä oli päässyt vierähtämään kolme vuotta. Tilaisuuteen osallistui 24 kirjastoautoa ja yli 150 henkeä.
Päivät ovat kirjastoautoväelle tärkeä tapahtuma. Se on ainoa pelkästään tälle henkilöstöryhmälle järjestettävä koulutus- ja informaatiotilaisuus. Siellä on parin päivän aikana hyödyllisiä ja mielenkiintoisia koulutusaiheita sekä ajankohtaista tietoa kirjastoautotoiminnasta. Se tarjoaa kuljettajille ja virkailijoille ainutlaatuisen tilaisuuden keskusteluun ja kokemusten vaihtoon eri puolelta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.
Tuusulan kirjastosta osallistui neljä henkeä; kolme virkailija-kuljettajaa Otto, Harri ja Tepa, kirjastovirkailija Pirjo sekä tietysti uudenkarhea kirjastoautomme Kirre. Otto ja Harri ajoivat Kirren Rovaniemelle. Matkaan meni noin 13 tuntia. Kirre osoittautui luotettavaksi, mukavaksi ja pihiksi matkakumppaniksi (dieselin suhteen) myös pitkällä matkalla.
Pohjoisen teillä ajaessa mietimme ovatko porot erityisen tyhmiä vai erityisen viisaita. Kapeahkolla Lapin kairan tiellä kolme ylvästä sarvipäätä jolkutteli meistä piittaamatta edellämme täyttäen tien niin, ettemme päässeet mitenkään ohi. Takimmainen poro, jolla oli suurimmat sarvet varmisti etenemällä sik-sakkia reunasta reunaan ja vilkaisemalla aina välillä taakseen sen, ettemme päässeet mitenkään ohi. Näin edettiin arviolta pari kilometriä, kunnes tien levennys antoi meille vihdoin mahdollisuuden ohittaa.
Tulopäivän iltana järjestettiin avajaiset ja vastaanottotilaisuus Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Puheiden ja ohjelmanumerojen lisäksi nautimme iltapalan. Matkalla olijat lienevät kiirehtineet niin, etteivät olleet ehtineet edes ravita itseään kunnolla ja olivat tosi nälkäisiä. Niinpä ruoka pääsi loppumaan kesken. Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja ratkaisi tämän visaisen johtamisongelman hienosti, sillä hetken kuluttua toi pizzataksi riittävästi täydennystä.
Varsinainen ohjelma oli kahtena seuraavana päivänä. Kirjastoautoväki ja yleisö sai tilaisuuden tutustua joen varrella Valtakadun kupeessa oleviin kirjastoautoihin. Kuulimme ensimmäisen päivän aikana muun muassa Kirjastoseuran ja Kirjastoautotyöryhmän terveiset, nykykuulumisia yhteispohjoismaisesta kirjastoautopalvelusta Karasjoelta ja Utsjoelta, kirjailijavieras Kerttu Vuolabin kertomana saamenkielisen kirjailijan haasteista, avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä Kohan nykytilanteesta sekä Rovaniemen ja Joensuun kaupunkien uusien opetussuunnitelmien vaikutuksesta kirjastojen kouluyhteistyöhön.
Päivän aikana ajettiin myös kirjastoautonkuljettajien taitoajokilpailut, jotka järjestettiin Rovaniemen raviradan tuntumassa. Kilpailuihin osallistui tusinan verran kuljettajia, jotka saivat hyvää kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä. Virallisina valvojina toimivat Pohjolan Liikennekoulun vaativat opettajat.
Kilpailut alkoivat kirjallisella kokeella, johon oli laadittu kiperiä kysymyksiä liikennemerkeistä sekä autotekniikasta. Kuljettajat joutuivat hieromaan älynystyröitään, jotta saivat valittua oikeat vastausvaihtoehdot. Saattoipa joku jo hieman pelätä, että onko vaarana ammattiajoluvan menetys jos ei läpäisekään tenttiä.
Kirjallisen osuuden jälkeen oli käytännön vuoro. Tässä lajissa pääsisi vihdoin ammattilainen näyttämään kyntensä. Ajokoetta varten oli laadittu muovitötteröin merkattu ns. temppurata. Ensimmäiseksi linja-auto peruutettiin 90 asteen kulmaan, eikä auto saanut ylittää radan merkkausta. Lisähaasteena suoritusaika oli rajattu kuuteen minuuttiin. Tässä lajissa suoritukset sujuivat mallikkaasti ja kaikesta näkyi, että kuljettajat ovat alan ammattilaisia. Käsittely oli sujuvaa ja iso linja-auto taipui jyrkkään kulmaan mallikkaasti.
Radan toinen ja jännittävin osuus oli peruutus mahdollisimman lähelle kahden tynnyrin päällä odottavaa rimaa. Tämä olikin tarkkaa puuhaa, jossa peruutuskamerasta olisi ollut suuri hyöty. Sitä ei kuitenkaan auton varustukseen kuulunut, joten kuljettajien oli tyytyminen omiin askelmerkkeihin. Yleisö myös antoi hyviä ohjeita, joiden hyöty tosin saattoi olla kyseenalaista.
Joskus suoritus saattoi mennä kuten Strömsössä, jolloin auton ja riman väliin ei olisi mahtunut edes sitä kuuluisaa sunnuntain Hesaria.
Liian kova yritys saattoi myös kostautua riman pudotuksella. Tässä tapauksessa tuomaristo ei kuitenkaan hylännyt kilpailijan koko suoritusta, vaan riman pudotuksesta sai virhepisteitä. Tämän saattoi kompensoida vielä onnistumalla muissa lajeissa.
Taitoajokilpailujen viimeisessä osuudessa piti kuorma-auto tähdätä mahdollisimman lähelle ja keskelle maahan asetettua muovitötteröä. Kuljettajat olivat innoissaan kun pääsivät oikean täysperävetoauton rattiin ja tekipä joku oikein kunniakierroksen raviradan parkkipaikalla. Tämäkin laji sujui kuljettajilta mallikkaasti ja erot tarkkuudessa olivat pieniä.
Kun kaikki lajit oli vihdoin suoritettu, kokoontui tuomaristo laskemaan virhepisteitä yhteen ja julistamaan kilpailun voittajan. Pistelaskennassa käytettiin juuri kirjastoautonkuljettajien taitoajokisoissa sovellettavaa monimutkaista laskentakaavaa, joka ottaa huomioon mm. sääolosuhteet. Kilpailun voittaja julistettiin vasta illalla juhlatilaisuudessa.
Illan juhlatilaisuudessa palkittiin taitoajojen ja ”kaunein auto” – kilpailun parhaat. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdallaan Tuusulan kuljettajalle (Otto) ja taitoajojen kiertopalkinto matkasi kohti Etelä-Suomea. Kirjastoautojen missikilpailussa Kirre pärjäsi hienosti sijoittuen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (perintöprinssiksi?).
Toisena päivänä valittiin Kirjastoautotyöryhmälle uusi kokoonpano, kuultiin autojen valmistajien ajankohtaiset uutiset sekä käsiteltiin liikkuvien palvelujen erilaisia järjestämis- ja rahoitusmalleja sekä visioita esimerkkinä Linkku-terveysbussi.
Jäljellä oli enää matkat kotikuntiin. Viimeiset autokunnat olivat kotona vasta sunnuntaina aamuyöllä väsyneenä, mutta repussa mukana uusia ideoita kirjastoautotoiminnan kehittämiseksi omassa kunnassa. Mielessä siintää jo seuraavat Kirjastoautopäivät Jyväskylässä vuonna 2018.
Harri Luoma ja Otto Koski
Kulttuurishokki kirjastossa
Viimeinen kouluviikko. Hälinää käytävillä, urheilutapahtumia, shortseja ja varvastossuja, kevätjuhla, todistustenjako. Loma.
Hyllyjenvälisen hiljaisuuden rikkoo märistä tennareistani kuuluva narskutus. Palloilen epätietoisena autiossa aulatilassa, kunnes kysyvä katse tavoittaa minut. Ilmoitan itseni reippaasti, kuuluvalla äänellä uudeksi kesätyöläiseksi ja jo sanavirran pulputessa suustani tajuan heti mokanneeni. Seuraavaan lauseeseen hidastan tahtia ja pienennän äänenvoimakkuuteni murto-osaan edellisestä. Minua kierrätetään ympäri kirjaston varastoa, josta löytyy maailman ainoa valokuva Aleksis Kivestä ja tutustutetaan kotiseutuarkistoon hapertuneine sanomalehtineen, sekä kirjastoauton talliin, jolloin minullekin selviää, ettei kirjastoauto enää olekaan se metsänvihreä bussi, vaan uusi, värikäs kuorma-auto. Silti tunnen edelleen astuneeni nukkuvaan maailmaan tai vähintäänkin hidastettuun mykkäelokuvaan ilman taustamusiikkia.
Kahdesta viikostani kirjastossa ensimmäinen kuluu pitkälti tämän hämmentävän hiljaisuuden vallitessa. Satunnaiset lapsiryppäät stimuloivat kuulohermojani hetkellisesti, kunnes äidit yhteistuumin hyssyttelevät porukan ja pienet kenkäparit narskuttavat Tatut ja Patut kainalossa kohti ulko-ovea. Lempipaikakseni kirjastossa muodostuukin lastenosasto, sillä lapset kysyvät reippaasti, kun eivät löydä etsimäänsä. Lisäksi vilpitön ilo kirjasarjan uusista osista tai hauskoista elokuvista on suorastaan hellyttävää.
Tuttu punatiilinen rakennus herää eloon päivä päivältä enemmän ja enemmän. Toki lomanalku ja sateiset kesäkuun päivät tuovat lainaajia kirjastoon, mutta rehellisyyden nimissä kyse on omasta havainnoinnistani ja asioista, joihin päätän kiinnittää huomiota. Tuttu ja turvallinen taustamelu puuttuu kirjastosta täysin ja siksi on helppo kuulla hiljaisestakin ovikellosta postin tulevan, päätellä palautettujen kirjojen koko palautusautomaatin laatikoista kuuluvista tömähdyksistä tai tietää kirjakärryjen tärinää kuunnellen mihin kukin on menossa.
Näistä havainnoista huolimatta yritän vieläkin syöttää kirjoja automaattiin valonnopeudella ja metelöin työpäivän päätteeksi kotona (ihan vain varmuuden vuoksi), mutta olennaisinta on silti ollut huomata, että hetkellinen rauhoittuminen aina silloin tällöin antaa uusille ajatuksille tilaa muodostua. Vaikka hiljaisuus ja päivittäiset rutiinit saattavatkin fyysisesti hieman turruttaa jatkuvasti valmiustilassa olevaa, ovat viikkoni kirjastossa herättäneet paljon uusia ideoita ja antaneet hengähdystauon jatkuvasta suorittamisesta arjessa. Kuten Emmi Itärannan fiktiiviseen tulevaisuuteen kurkistavassa teoksessa Memory of Water (Teemestarin kirja, HarperVoyager 2014) esiintyvä puhtaan veden lähde, on kirjastokin tietyin tavoin piilossa satunnaisilta hyllysurffareilta. Se paljastaa syvimmät salansa vain kärsivällisimmille etsijöille ja ainoastaan todelliset hyllytysmestarit tietävätkin, mihin kummaan kuljetetaan englanninkielinen Teemestarin kirja, kun siihen tarrattu tunniste vain viattomasti ilmoittaa: TPA 84.5 T.
Kiitos koko kirjaston väelle mukavasta kesätyökokemuksesta!
– Noora Nieminen 17.6.2016
”Onks teil mitään tosi lyhyttä kirjaa?”
Mielen ravintoa kirjamessuilta
Viime viikonlopun kirjamessuilla kuuntelin kiinnostavia ja kiihkeitäkin puheenvuoroja nykypäivän ruokakeskeisyydestä, ruoan historiasta, terveysintoilusta, eettisestä syömisestä ja siitä, miten ruoka on muotoutunut vapaa-aikamme keskipisteeksi. Osuva aihe, yhdistäväthän itse messutkin jo kirjat, ruoan ja viinin.
Nälästä nautintoihin : ruoan tarina on Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin ruoan kulttuurihistoriaa käsittelevä uutuuskirja. Hämeen-Anttila ja Rossi kertovat kiinnostavia tarinoita siitä, miten pöytätapojen ja ruokatottumusten takana on monia historiallisia tapahtumia, aatteita ja kohtaloita. Sokerin käytön lisääntyminen Euroopassa aiheutti työvoiman hakemisen Afrikasta ja johti orjuuden yleistymiseen. Ulkona syöminen alkoi Ranskan vallankumouksen jälkeen, kun yhteiskuntajärjestys laitettiin uusiksi ja ravintoloiden perustaminen tuli mahdolliseksi. Nykypäivän suurimmaksi kehitykseksi syömisessä he näkevät ruoan terveysvaikutuksiin keskittymisen ja eettisen kuluttamisen. Syöminen on myös muuttunut sosiaalisemmaksi, ruoalla ja ravintolavalinnoilla kerrotaan muille kiinnostuksen kohteista. Hämeen-Anttilan sanoin: ” Mitä järkeä elämässä, jos ei voi syödä ja miettiä sitä seuraavaa syömistä”.
Outi Rinteen kirja Mielekkäät eväät : ruokaa hyvälle mielelle ilmestyi keväällä. Rinne korostaa kirjassaan ruoan terveysvaikutuksia sekä ruoan ja hyvinvoinnin yhteyttä. Rinne on psykologi ja kasviskokki, joka kertoo jaksamisensa ja vireytensä lisääntyneen huomattavasti raakaravintoon siirryttyä. Hän suosittelee terveellistä ruokavaliota myös masennukseen hoitoon yhtenä hoidon osa-alueena. Kirja keskittyy laajasti vatsan hyvinvointiin, Rinteen mukaan ”suolisto on toiset aivot” – sekä vatsa että aivot vaikuttavat koko kehon hyvinvointiin ja mielialaan. Outi Rinteen tie hyvään oloon on seuraava: Syö aitoa, prosessoimatonta ja kasvispainotteista ruokaa, syö riittävän usein, syö tukeva aamupala (päivällä enemmän proteiinia, iltaa kohden hiilareita), kuuntele omaa kehoasi ja juo riittävästi vettä. Isoäitini paasasi aina samaa, selvästi maalaisjärkeen perustuvat teesit. Kirja sisältää myös herkullisia hyvän mielen reseptejä.
Hyvinvoinnin lisäksi syömiseen liittyy nykypäivänä vahvasti eettisyys. Eettisestä syömisestä nyt ja tulevaisuudessa oli messuilla keskustelemassa kolme samaan päämäärään pyrkivää mutta sinne vievästä tiestä täysin erimielistä henkilöä. Kasvisruokaa ja eläinten oikeuksia edustivat Vegaanin keittokirjan toimittanut Inna Somersalo ja kirjaan alkupuheen kirjoittanut Salla Tuomivaara. Hyönteisten syöntiä puolustava puheenvuoro kuultiin Minikarjaa : hyönteiset ruokana -teoksen tekijältä Lena Huldénilta. Vegaani oli huolissaan hyönteisten tuntemasta kivusta ja ihmetteli miksi ei pysytä kasvisruoassa, kun se kerran on riittäväksi todettu, hyönteistieteilijä taas toi esiin hyönteisten erinomaisuuden proteiinin lähteenä ja kertoi Suomen luonnossa elävän tuhansia eri hyö
nteislajeja. Niistä on kuitenkin osattava poimia ne syötävät – on oltava varovainen aivan kuten sienien kanssa. Huldenin kirjasta löytyy onneksi luettelo suosituimmista syötävistä hyönteislajeista. Suomessa on hyönteisruoan myyminen kielletty, mutta omaan käyttöön saa sirkkalihapullia toki tehdä. Salla Tuomivaara kuitenkin kertoi valitsevansa mieluummin tofun kuin torakan. Lukija saa itse päättää kumman kirjan hyllystä poimii – ehkä eettisintä olisi ottaa molemmat.
SG
Kirjan matka
Tuusulan kirjastoihin tilataan vuosittain noin 16 000 uutta nidettä. Niistä suuri osa on lehtiä, mutta kirjojakin hankitaan joka vuosi noin 9000 kappaletta (tilastoluvut vuodelta 2014). Jokainen kirja käy läpi saman prosessin. Kirja valitaan, tilataan, otetaan vastaan, saatetaan lainauskuntoon ja sen jälkeen toimitetaan asiakkaille lainattavaksi.
Matka alkaa kirjan valinnalla. Suurimmilta kustantajilta saamme ennakkolistat kaksi kertaa vuodessa, minkä lisäksi uutuuksia tarjotaan ympäri vuoden. Kaikki kiinnostuneet kirjaston työntekijät voivat osallistua valintaprosessiin ja tehdä hankintaehdotuksia, osastonjohtajat tekevät päätökset hankinnoista. Asiakkaiden hankintaehdotukset huomioidaan. Kokoelma pyritään pitämään mahdollisimman monipuolisena, mutta kirjastossakin kysyntä vaikuttaa paljon hankintoihin.
Roope Lipastin kirja Linnan juhlat päätettiin hankkia viime toukokuussa. Niteitä tilattiin yhteensä viisi kappaletta: 2 pääkirjastoon, 1 Jokelaan, 1 Kellokoskelle ja 1 kirjastoautoon.
Kun päätös hankinnasta on tehty, hankinnasta vastaava kirjaston työntekijä kirjaa tilauksen kirjastojärjestelmään ja tilaus lähtee suoraan järjestelmästä aineistontoimittajallemme. Jo tässä vaiheessa kirjan tiedot näkyvät www.kirkes.fi –sivuilla hankinnassa olevana, ja asiakkaat voivat tehdä siihen varauksia. Varauksen tekeminen ajoissa kannattaa – varsinkin suosittujen kirjailijoiden teoksiin syntyy ilmestymisen jälkeen pitkät varausjonot.
Kirjan ilmestyttyä kirjatoimittajamme lähettää sen viikottaisen kirjalähetyksen mukana Tuusulan pääkirjastoon. Kaikki aineistot saapuvat ensin pääkirjastoon, vaikka niiden loppusijoituspaikka olisikin Jokelan tai Kellokosken kirjasto tai kirjastoauto. Tilauksen vastaanottaa kirjaston työntekijä, joka purkaa kirjakuorman ja merkitsee jokaisen teoksen saapuneeksi järjestelmään.
Linnan juhlat saapuivat pääkirjastoon pian ilmestymisen jälkeen elokuussa.
Saapumisvalvonnan jälkeen kirja menee luettelointiin. Kirjan tiedot tarkistetaan, tallennetaan ja kuvaillaan järjestelmään niin, että asiakkaat löytävät kirjan helposti. Kirjan luokitus ja asiasanoitus tehdään tai vahvistetaan tässä vaiheessa. Asiasanoitus auttaa esimerkiksi silloin, kun asiakas ei muista kirjan nimeä, mutta muistaa, että kirja kertoi miehestä ja avioerosta ja itsenäisyyspäivästä.
Kokeilepas, Linnan juhlat löytyy juuri noilla asiasanoilla kirjaston tietokannasta.
Kun kaikki kirjan metatiedot on tarkistettu ja lisätty tietueeseen, kirja siirtyy tarroitettavaksi. Tarroituksessa kirjaan lisätään kirjan selässä oleva signum-tarra, joka kertoo kirjan luokan ja paikan kirjaston hyllyssä.
Roope Lipastin kirja sai tarraansa tekstin 84.2 LIP (=kaunokirjallisuus ja tekijän sukunimen kolme ensimmäistä kirjainta). Kirjan takalehdelle lisätään myös infotarra, jossa on kaikki kirjan tiedot.
Kun tarrat ovat paikoillaan, kirja viedään asiakapalveluun, missä se skannataan ja vahvistetaan, että se on lainauskunnossa. Asiakaspalvelutiskiltä kirja lähtee joko VIP-hyllyyn, uutuushyllyyn ensimmäiseksi kuudeksi kuukaudeksi tai suoraan jonossa seuraavana olevalle varaajalle.
Linnan juhlat oli lainattavana elokuun loppuun mennessä – hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää!
SG
Tuusulaan uusi kirjastoauto
Uskon että monet muutkin meidän kirjastoautossa työskentelevien lisäksi olivat tyytyväisiä, kun viime vuoden lopulla kunnanvaltuusto päätti – niukalla yhden äänen enemmistöllä – hankkia uuden kirjastoauton. Vanha ”Lukijan Onni” on palvellut uskollisesti vuodesta 1999 asti, mutta ikä, ei niinkään kilometrit, alkavat tehdä tehtävänsä. Huonokuntoiset päällystämättömät kelirikkotiet, jatkuva käynnistely ja vaihteidenvaihtaminen sekä lähellä maksimipainoa oleva kuorma ovat kuluttaneet Onnia. Viime vuosina olemme joutuneet tekemään useita ylimääräisiä huoltoja ja korjauksia, jotka ovat kuormittaneet budjettia ja aiheuttaneet vuorojen perumisia.
Lukijan Onni
Miksi sitten on tarve hankkia uusi kirjastoauto? Eikö olisi voitu säästää tässä taloudellisessa tilanteessa nuokin rahat?
Kirjastojen toiminnan peruste on kirjastolaissa määritelty lakisääteiseksi peruspalveluksi.”Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen”. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää yleisten kirjastojen laatusuosituksessa, että ”kirjastoautossa asioivilla on matkaa pysäkille alle kilometri”.
Kirjastopalvelujen tulee olla tarjolla siellä, missä ihmiset liikkuvat, yhtä hyvin fyysisessä kuin virtuaalisessa tilassa. Palvelujen tulee olla tarjolla ihmisten arkireittien varrella, helpon matkan päässä ja asiakkaalle sopivina aikoina. Tuusulassa on runsaasti haja-asutusalueita, joiden fyysiset kirjastopalvelut voidaan käytännössä tuottaa vain kirjastoauton avulla. Tuo kilometrikin on pitkä matka rollaattorilla liikkuvalle. Silti monet heistä ovat uskollisesti pysäkillä odottamassa joka viikko. Vakioasiakkaiden kanssa on tärkeää myös käynnin yhteydessä saatava sosiaalinen kontakti – joillekin ehkä viikon ainoa.
Riihikallion lähikirjaston sulkeminen oli valitettavaa ja asettaa uusia haasteita kirjastoautolle. Alueella on mm. suuri peruskoulu ja päiväkoti. Lisäksi muuta väestöä on kyettävä palvelemaan iltaisin. Uuden aikataulun mukainen palvelu alkaa elokuun alussa. Kuuntelemme herkällä korvalla mahdollisia lisätarpeita. Ongelmana on se, että kirjastoauton aikataulu on jo ennestään täysi. Jokainen uusi pysäkki tarkoittaa käytännössä toisen lakkauttamista. Ajamme arkisin joka päivä kahdessa vuorossa. Se on haaste tällä hetkellä autossa vakituisesti työskenteleville kahdelle virkailija-kuljettajalle ja yhdelle virkailijalle. Työstä kun merkittävä osa tehdään ajovuorojen ulkopuolella.
Millainen uudesta kirjastoautosta tulee? Uusi kolmannen polven kirjastoautokonsepti perustuu vakiomallisen kuorma-auton (DAF XF 440 FA) sekä nykyaikaisen elementtikorin yhdistelmään. Alusta ja kori voidaan vaihtaa toisistaan riippumatta taloudellinen vaihtoväli huomioiden. Samanlaisia kirjastoautoja on toimitettu tähän mennessä neljä: Kirkkonummelle, Mäntsälään, Nurmijärvelle ja Seinäjoelle. Valmisteilla on meidän automme lisäksi Orimattilan kirjastoauto.
Seinäjoen uusi kirjastoauto ILO
Kirjastoauto rekisteröidään kolmelle, joten mukaan saadaan myös esimerkiksi kirjastoharjoittelija tai kirjavinkkaaja. Monitoimikäytössä kolmannesta penkistä on myös hyötyä. Kirjastotila on kontissa, jossa linja-autoon perustuvasta versiosta poiketen on tasalattia helpottaen esteellisten liikkumista. Tasalattia ja suorat seinät mahdollistavat monenlaiset sisustusratkaisut erilaisiin käyttötarpeisiin. Autossa on invanostin, joka soveltuu myös moduulikärryjen nostoon. Moduulikärry on pyörillä liikkuva kirjahyllykkö, jota on helppo siirrellä. Se mahdollistaa aamu- ja iltavuorojen välillä aineistojen vaihdon asiakasryhmän mukaan eli aamuisin enemmän lastenaineistoa ja iltaisin lisää aikuisten aineistoa sekä tarvittaessa erilaista teema-aineistoa, kuten joulukirjoja. Klemetskogin koulua varten voidaan vaihtaa pari suomenkielistä lastenkirjakärryä ruotsinkieliseksi. Koska alahyllyt ovat lähes kaikki moduulihyllyjä, saadaan ne poistamalla enemmän tilaa auton ollessa muussa kuin peruskirjastokäytössä.
Moduulihylly
Kirjasto-osan ja alustan toiminnot ovat itsenäisiä sähköjärjestelmän, energiantuoton, lämmityksen ja ilmastoinnin osalta. Auton ohjaamon ja kirjasto-osan välillä on käyntiovella varustettu kulkuyhteys.
Käynti kirjastotilasta ohjaamoon
Henkilökunta pitää usein ruokataukonsa kirjastoautossa, joka sisältää kemiallisen WC:n, jääkaapin, mikroaaltouunin ja vedenkeittimen.
Henkilökunnan ”sosiaalitilat”
Ajoneuvo voidaan varustaa erilaisiin käyttötarkoituksiin, joten kyseessä on monitoimipalveluauto. Autoon tulee dataprojektori ja valkokangas, jotka mahdollistavat esimerkiksi elokuvien katselun ja konsolipelien pelaamisen. Tähän liittyy myös tasokas äänentoisto.
Myös asiakastietokone kuuluu varustukseen. Lasten kuvakirjahyllyt on korkeusporrastettu, jotta aineisto tavoitetaan helpommin. Istumatyö on terveydelle vahingollista, kuten olemme mediasta kuulleet. Niinpä virkailijatiskit ovat sähköisesti korkeussuunnassa säädettävät, joka mahdollistaa myös seisoen työskentelyn. Senioriasiakkaat voivat asioida istuen klaffituolilla virkailijatiskin edessä. Molempien virkailijatiskien eteen tulee kassihyllyt. Pyörivä lehti- ja CD/DVD-teline tehostaa tilankäyttöä. Niihin mahtuu yllättävän monta hyllymetriä materiaalia.
Pyörivät lehti- ja CD/DVD-telineet
Auton sähköjärjestelmä mahdollistaa pitkäaikaisen pysäköinnin automaattisesti käynnistyvän aggregaatin avulla esimerkiksi erilaisiin tilaisuuksiin. Kirjastotilaan tulee ilmastointi. Talvella ongelmana on erityisesti koulupysäkeillä lämmön karkaaminen johtuen jatkuvasta ovien avaamisesta. Autoon tulee ainakin vedonpoistoseinät, jotka estävät yhdessä sisäänkäynnin yhteydessä olevan lämpöpuhaltimen kanssa pahimmat puhurit. Sisäovien tai jonkinlaisen ”oviverhon” käyttöä kuitenkin vielä tutkitaan. Sisäänkäyntiä ei voi tehdä kuitenkaan hankalaksi.
Vedonestoseinät
Reitillä olon aikainen tiedottaminen tehostuu. Kirjastoautoon tulee linjakilpi sisäänkäynnin viereen. Siinä voi pyöriä erilaisia ajankohtaisia tiedotteita ja kyseisen pysäkin palveluaika. Myös sisälle tulee tiedotusnäyttöruutu, jossa vastaavasti voi tiedottaa asiointiin liittyviä asioita tietoiskumaisesti.
Infonäyttö
Uusi kirjastoauto on siis monitoimiauto, joka mahdollistaa erilaisten ryhmien toiminnan (kulttuuri- ja nuorisotapahtumat, satu- ja taaperotunnit, elokuvien tai muiden filmien katselun, konsolipelitapahtumat jne). Toimintamahdollisuudet ovat monipuoliset, ainoastaan resurssit saattavat rajoittaa toimintaa. Kirjastoauto voi olla ajossa lähes 24/7, mutta henkilöstön määrä rajoittaa käyttöä.
Kuntalaisten toiveet kirjastoautotoiminnan kehittämisessä otetaan huomioon. Toteuttamalla laadukas hankinta saadaan kirjasto/monitoimiauton elinkaareksi jopa 20 vuotta. Aikanaan on mahdollista uusia alusta ja kirjastokontti eri vuosina, jolloin kertainvestointi on pienempi.
Kirjastoauton graafisesta ilmeestä ja maalauksesta päättää erikseen nimettävä työryhmä. Kirjastoauton nimestä järjestettäneen nimikilpailu. Tarkka valmistumispäivä on vielä auki, mutta uusi kirjastoauto saataneen käyttöön ensi vuoden alkukuukausina.
Harri Luoma
Suomea englanniksi kesävieraille
Kesä on alkanut! Ja kesä tuo mukanaan auringon, hyttyset, tuoreet mansikat, keskiyön souturetket tyynellä järvellä – ja takuuvarmat kesävieraat. Jos kesävieraat ovat kansainvälisiä, on vierashuoneeseen mukava laittaa mankeloitujen Marimekkolakanoiden ja Marianne-karkkeja täynnä olevan Mariskoolin lisäksi suomalaista kirjallisuutta. Näin vieraasi voi iltalukemisena tutustua kohdemaahansa.
Englantia puhuvalle kesävieraalle on alla olevaan listaan kerätty sekä suomalaisten kirjailijoiden teoksia että Suomesta ja suomalaisuudesta kertovia kirjoja:
Käännettyjä kaunokirjoja:
Oksanen, Sofi: Purge (Puhdistus)
Itäranta, Emmi: Memory of water (Teemestarin kirja)
Jansson, Tove: The Listener (Lyssnerskan)
Pulkkinen, Riikka: True (Totta)
Suomi-kuvaa:
Schwarzmann, Phil: How to Marry a Finnish Girl : everything you want to know about Finland, that Finns won’t tell you
Schatz, Roman: Finland : what a country! (Voi, maamme Suomi)
Stubb, Alexander: Sisulla ja sydämellä : tarinoita Suomesta = The power of Sisu : stories about Finland
Sarjakuvia:
Leka, Kaisa: Tour d’Europe : the yoga of road cycling
Berberian, Charles: Helsinki : näkymiä kaupungista = visions d’une ville = views of a city
Ranta, Ville: Sankaritekoja (A hero indeed)
Matkaoppaita:
Kalmari, Heidi: Helsinki (Mondo travel guide)
Räsänen, Pirjo: Fillariopas : reittejä Helsingistä länteen ja itään (karttaliitteessä tekstiä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi)
Suomi-opas: Finnland : Informationen und Strassenkarten = Finland : tourist guide book with maps = Finljandija : putevoditel’ i karty
Helsingin saaristo = The Helsinki archipelago = Helsingfors skärgård
Taidekirjoja ja historiaa :
Aho, Claire: Aho & Soldan : Helsinki 1950-luvun väreissä = Helsingfors i 1950-talets färger = Helsinki in 1950’s colours
Vepsäläinen, Jussi: Puinen Helsinki : arkkitehtuuriopas = Wooden Helsinki : guide to architecture
IVANA Helsinki 15 : matkalla kotiin = coming home
Cord, David J.: The decline and fall of Nokia
Nämä kaikki ja monta muuta löytyvät kirjastosta. Ja kun lainaaminen on ilmaista ja varaaminen edullista, jää kesäbudjettiin vielä kivasti tilaa turistioppaana toimimiseen.
Kirjasto toivottaa hyvää kesää!
SG
Korjataanko vai korvataanko?
Mitä tehdä kun kirjastosta lainassa olevan kirjan sivu repeää? Tai kun uutuusdekkarin päälle kaatuu kannullinen mansikkamehua?
Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata: älä ihmeessä tee mitään! Jos sivu repeää, ilmoita siitä palautettaessa virkailijalle, me toimitamme sen eteenpäin kirjaston omaan ”kirjasairaalaan”. Läpimäräksi kastuneen, tahmean kirjan kohtalo on vähän erilainen, sitä tuskin saamme korjattua, ja asiakas joutuu maksamaan kirjan korvaushinnan. Aineistojen korvaushinta on Kirkes-kirjastoissa sama kuin hankintahinta. Kirjan voi aina korvata samalla niteellä, jos sellaisen kaupasta löytää. DVD-, Blu-ray- ja CD-ROM-levyjä taas ei voi korvata kaupasta ostetuilla, sillä ne me hankimme kirjastokäyttöön tarvittavin lainausoikeuksin. Samasta syystä tuo korkea korvaushinta DVD-levyjen kansissa.
Pääkirjastossa aineiston korjaamisesta vastaa kirjastovirkailija Auli Virolainen. Auli on työskennellyt kirjastossa 18 vuotta ja korjannut huonokuntoisia kirjoja yhtä kauan.
Auli muistuttaa, että kirjaston kirjat kannattaa pitää kaukana lasten piirustusvälineistä. Piirreltyjä kirjoja meille palautuu valitettavan paljon. Kevyen lyijykynäjäljen saamme pyyhittyä pois, tussi ei lähde millään.
Korjaus/korvaus riippuu tuhon tasosta. Jos kirja on vielä hyvässä käyttökunnossa, se menee korjauksen jälkeen takaisin hyllyyn. Jos se taas todetaan käyttökelvottomaksi, joutuu asiakas korvaamaan sen.
Kirjaston CD- ja DVD-levyjä lainataan, kuunnellaan ja katsellaan paljon, ja ne kuluvat käytössä. Toivomme lainaajien kohtelevan levyjä varovasti ja kuin omiaan, mutta joskus levy vaan on kulunut niin paljon, että se ei joko näy tai kuulu tai pätkii. Näistä levyistä kannattaa vinkata virkailijalle palautuksessa, niin viemme ne Aulille hiottavaksi. Usein niille saadaan hiomisen jälkeen useakin pyörityskerta lisää.
Jos kaikki kirjan sivut ovat irronneet selästä, on kirjan korjaaminen helppoa. Älä kuitenkaan yritä itse, vaan ilmoita palautuksessa asiasta henkilökunnalle. Meiltä löytyvät kirjoille sopivat liimat.
Ja se revennyt sivu? Laastaria tai maalarinteippiä ei saa käyttää (näitäkin on nähty!). Jätetään sivun korjaaminen asiantuntijalle. Auli teippaa sivut arkistokelpoisella teipillä ja sellaisella ammattitaidolla, että kirjan lukeminen on seuraavallekin asiakkaalle mieluisaa.
SG
Tulossa huhtikuussa Seniorien kirjastoklubille
Android-, windows- sekä iOS-opastus!!
Tuusulan pääkirjastossa tapahtuu kummia 15.4.2015 klo 10-12, kun tulen opastamaan androidin käyttöä senioreille. Opastan myös windows-laitteiden käyttöä tarvittaessa. Huhtikuun ajan älylaitteisiin liittyvät aineistot valtaavat hyllyjen päätyjen alaa näyttelyn muodossa.
Näyttelyyn tulevasta aineistolistastani löytyy mm. seuraavia kirjoja:
Petteri Järvinen: NSA- näin meitä seurataan
Kirja valottaa ikävää totuutta siitä, että vakoilu on siirtynyt verkkoon. Mm. sähköisen vakoilun NSA on tarkkailee tavallisten ihmisten nettisurffailua ympäri maailmaa. Miten vakoilu käytännössä oikein tapahtuu? Miten paljon pilvipalvelut, älypuhelimet sekä googlen hakuhistoria meistä tietoa paljastaakaan? Kirjassa on myöskin ohjeita ja vinkkejä omaan internetsuojaukseen, vaikka oman netin suojaaminen on yhä enemmän jokaisen ihmisen omalla vastuulla.
Niko Kettunen, Timo Paukku: Kännykkä- lyhyt historia
1989 tuli kännykkä ihmisten kuvioihin ensimmäistä kertaa. Se muuttui 30 vuoden aikana kestävästä tiiliskivestä herkästi rikkimenevään nettilaattaan ja tablettiin. Kirjassa selostetaan hauskasti kännykän muutos tekniikan läpimurron saralla. Kuinka kännykkä valmistettiin ennen, kuinka se valmistetaan nykyään? Miksi myös ennen suosittu Nokia kaatui konkurssin mukana?
Marjatta Laine: Mitenkäs se menikään?
Tämä pieni musta kirja avaa netinkäytöstä kiinnostuneille ihmisille tärkeää tietoa mm. tietoturvasta sekä linkkejä erilaisille hyötysivustoille. Jos tämä ei vielä napannut, mainitsen sen, että kirjassa on myös harjoitustehtäviä, joita voi opetella tietokoneella käytännössä.
Teemu Masalin: Pieni Android-opas
Googlen android-käyttöjärjestelmään perustuvat älypuhelimet kasvattavat koko ajan suosiotaan myös Suomessa. Järjestelmän hallinta voi kuitenkin aluksi olla takkuavaa, ja tämä pieni opas selventää android-puhelimen monipuolisia toimintoja helpommin ja nopeammin. Ohjeita on sovellusten lataamisesta puhelimeen käyttöönottoon.
Lisää aineistoa löydät huhtikuun aikana pystyssä olevasta näyttelystä Tuusulan pääkirjastossa. Tule, tutki ja lainaa!!!!
P.s. Muistakaa kurkata myös henkilökohtaiseen blogiini.
Kirjastossa lopputyötä tekevä Meri Pohjola, Keuda Kerava Keskikatu
Seniorit kirjastoklubissa
Tuusulan pääkirjasto sai vuonna 2014 Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää avustusta Seniorien kirjastoklubi -hankkeeseen. Hankerahaa haettiin, koska halusimme kehittää seniori-ikäisten palveluja. Avustus riittää vuoden loppuun saakka, mutta tavoitteena on tehdä klubista kirjaston pysyvä toiminto.
Minna Lindgren. Kuva: Stefan Bremer
Seniorien kirjastoklubin tarkoituksena on tutustuttaa ikäihmisiä tietotekniikkaan, verkkopalveluihin, kirjaston palveluihin ja kulttuuriin. Tapaamme parillisten keskiviikkojen aamuina klo 10-12. Klubin avajaiset olivat tammikuussa 2015, jolloin saimme suosittujen Ehtoolehto-kirjojen kirjoittajan Minna Lindgrenin klubin vieraaksi. Yli 30 innokasta senioria oli mukana kuuntelemassa Lindgrenin tarinoita.
Klubin ohjelmaa kehitetään osallistujien toiveiden mukaan. Verkkopankkiopastus on ollut korkealla kirjastossa käyvien seniorien toivelistalla. Helmikuisena aamuna saimmekin koottua joukon avuliaita pankkivirkailijoita Aktiasta, Nordeasta ja Osuuspankista kokoustila Einariin opastamaan verkkopankin tehokkaampaan käyttöön. Opastus koettiin erittäin hyödylliseksi ja kaksi tuntia hujahti hetkessä – suuri kiitos pankeille osallistumisesta!
Olemme Seniorien kirjastoklubissa ehtineet tutustumaan myös kirjastoon ja viemään kymmenpäisen joukon matkalle kirjaston kulissien taakse. Kirjaston palvelujen esittelypäivänä näimme miten kirja löytää tiensä hyllyyn ja tutustuimme kirjaston ”salaisen osaston”, kotiseutukokoelman paikallisaarteisiin. Opimme myös käyttämään verkkokirjastoa ja lainaamaan e-kirjan!
Reijo Vähälä. Kuva: Henry Paajanen
Seuraavan klubikerran ohjelmanumerona on runomies Reijo Vähälän ”Sellaista elämä on” -toiverunotilaisuus keskiviikkona 4.3. Vähälän repertuaarissa on yli 100 kirjailijan runoa ja proosaa. Kuulijat pääsevät poimimaan runotoiveensa käsiohjelmasta tapahtuman aikana, ja näin tilaisuudesta muotoutuu osallistujiensa näköinen.
Myöhemmin keväällä kokoonnumme vielä muun muassa katsomaan yhdessä elokuvaa, aikuisten satutunnille ja opettelemaan tablettitietokoneiden käyttöä. Seuraa ilmoitteluamme Seniorien kirjastoklubin sivulla. Klubin ohjelmaa kehitetään osallistujien toiveiden mukaan.
Saamamme palaute klubista on ollut positiivista. Olemme saaneet erityisesti kiitosta juuri eläkeläisten ikäryhmän huomioimisesta kirjaston palveluissa. Monet ovat tehneet klubista vakituisen pysähdyspaikan. Aamupäiväkahville ja pullalle ainakin kannattaa piipahtaa, jos ei päivän ohjelma muuten kiinnostaisikaan!
Tervetuloa mukaan!
t. Leena, Sirkku ja Riikka
Kirjeitä kirjastosta 