Kirjastoautopäivät 2016

Kirjastoautopäivät järjestettiin Rovaniemellä elokuussa. Päivät järjestetään yleensä kahden vuoden välein, mutta nyt edellisestä oli päässyt vierähtämään kolme vuotta. Tilaisuuteen osallistui 24 kirjastoautoa ja yli 150 henkeä.

Päivät ovat kirjastoautoväelle tärkeä tapahtuma. Se on ainoa pelkästään tälle henkilöstöryhmälle järjestettävä koulutus- ja informaatiotilaisuus. Siellä on parin päivän aikana hyödyllisiä ja mielenkiintoisia koulutusaiheita sekä ajankohtaista tietoa kirjastoautotoiminnasta. Se tarjoaa kuljettajille ja virkailijoille ainutlaatuisen tilaisuuden keskusteluun ja kokemusten vaihtoon eri puolelta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.

Tuusulan kirjastosta osallistui neljä henkeä; kolme virkailija-kuljettajaa Otto, Harri ja Tepa, kirjastovirkailija Pirjo sekä tietysti uudenkarhea kirjastoautomme Kirre. Otto ja Harri ajoivat Kirren Rovaniemelle. Matkaan meni noin 13 tuntia. Kirre osoittautui luotettavaksi, mukavaksi ja pihiksi matkakumppaniksi (dieselin suhteen) myös pitkällä matkalla.

Pohjoisen teillä ajaessa mietimme ovatko porot erityisen tyhmiä vai erityisen viisaita. Kapeahkolla Lapin kairan tiellä kolme ylvästä sarvipäätä jolkutteli meistä piittaamatta edellämme täyttäen tien niin, ettemme päässeet mitenkään ohi. Takimmainen poro, jolla oli suurimmat sarvet varmisti etenemällä sik-sakkia reunasta reunaan ja vilkaisemalla aina välillä taakseen sen, ettemme päässeet mitenkään ohi. Näin edettiin arviolta pari kilometriä, kunnes tien levennys antoi meille vihdoin mahdollisuuden ohittaa.

Tulopäivän iltana järjestettiin avajaiset ja vastaanottotilaisuus Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Puheiden ja ohjelmanumerojen lisäksi nautimme iltapalan. Matkalla olijat lienevät kiirehtineet niin, etteivät olleet ehtineet edes ravita itseään kunnolla ja olivat tosi nälkäisiä. Niinpä ruoka pääsi loppumaan kesken. Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja ratkaisi tämän visaisen johtamisongelman hienosti, sillä hetken kuluttua toi pizzataksi riittävästi täydennystä.

Varsinainen ohjelma oli kahtena seuraavana päivänä. Kirjastoautoväki ja yleisö sai tilaisuuden tutustua joen varrella Valtakadun kupeessa oleviin kirjastoautoihin. Kuulimme ensimmäisen päivän aikana muun muassa Kirjastoseuran ja Kirjastoautotyöryhmän terveiset, nykykuulumisia yhteispohjoismaisesta kirjastoautopalvelusta Karasjoelta ja Utsjoelta, kirjailijavieras Kerttu Vuolabin kertomana saamenkielisen kirjailijan haasteista, avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä Kohan nykytilanteesta sekä Rovaniemen ja Joensuun kaupunkien uusien opetussuunnitelmien vaikutuksesta kirjastojen kouluyhteistyöhön.

Päivän aikana ajettiin myös kirjastoautonkuljettajien taitoajokilpailut, jotka järjestettiin Rovaniemen raviradan tuntumassa. Kilpailuihin osallistui tusinan verran kuljettajia, jotka saivat hyvää kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä. Virallisina valvojina toimivat Pohjolan Liikennekoulun vaativat opettajat.

Kilpailut alkoivat kirjallisella kokeella, johon oli laadittu kiperiä kysymyksiä liikennemerkeistä sekä autotekniikasta. Kuljettajat joutuivat hieromaan älynystyröitään, jotta saivat valittua oikeat vastausvaihtoehdot. Saattoipa joku jo hieman pelätä, että onko vaarana ammattiajoluvan menetys jos ei läpäisekään tenttiä.

Kirjallisen osuuden jälkeen oli käytännön vuoro. Tässä lajissa pääsisi vihdoin ammattilainen näyttämään kyntensä. Ajokoetta varten oli laadittu muovitötteröin merkattu ns. temppurata. Ensimmäiseksi linja-auto peruutettiin 90 asteen kulmaan, eikä auto saanut ylittää radan merkkausta. Lisähaasteena suoritusaika oli rajattu kuuteen minuuttiin. Tässä lajissa suoritukset sujuivat mallikkaasti ja kaikesta näkyi, että kuljettajat ovat alan ammattilaisia. Käsittely oli sujuvaa ja iso linja-auto taipui jyrkkään kulmaan mallikkaasti.

Radan toinen ja jännittävin osuus oli peruutus mahdollisimman lähelle kahden tynnyrin päällä odottavaa rimaa. Tämä olikin tarkkaa puuhaa, jossa peruutuskamerasta olisi ollut suuri hyöty. Sitä ei kuitenkaan auton varustukseen kuulunut, joten kuljettajien oli tyytyminen omiin askelmerkkeihin. Yleisö myös antoi hyviä ohjeita, joiden hyöty tosin saattoi olla kyseenalaista.

Joskus suoritus saattoi mennä kuten Strömsössä, jolloin auton ja riman väliin ei olisi mahtunut edes sitä kuuluisaa sunnuntain Hesaria.

Liian kova yritys saattoi myös kostautua riman pudotuksella. Tässä tapauksessa tuomaristo ei kuitenkaan hylännyt kilpailijan koko suoritusta, vaan riman pudotuksesta sai virhepisteitä. Tämän saattoi kompensoida vielä onnistumalla muissa lajeissa.

Taitoajokilpailujen viimeisessä osuudessa piti kuorma-auto tähdätä mahdollisimman lähelle ja keskelle maahan asetettua muovitötteröä. Kuljettajat olivat innoissaan kun pääsivät oikean täysperävetoauton rattiin ja tekipä joku oikein kunniakierroksen raviradan parkkipaikalla. Tämäkin laji sujui kuljettajilta mallikkaasti ja erot tarkkuudessa olivat pieniä.

Kun kaikki lajit oli vihdoin suoritettu, kokoontui tuomaristo laskemaan virhepisteitä yhteen ja julistamaan kilpailun voittajan. Pistelaskennassa käytettiin juuri kirjastoautonkuljettajien taitoajokisoissa sovellettavaa monimutkaista laskentakaavaa, joka ottaa huomioon mm. sääolosuhteet. Kilpailun voittaja julistettiin vasta illalla juhlatilaisuudessa.

Illan juhlatilaisuudessa palkittiin taitoajojen ja ”kaunein auto” – kilpailun parhaat. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdallaan Tuusulan kuljettajalle (Otto) ja taitoajojen kiertopalkinto matkasi kohti Etelä-Suomea. Kirjastoautojen missikilpailussa Kirre pärjäsi hienosti sijoittuen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (perintöprinssiksi?).

Toisena päivänä valittiin Kirjastoautotyöryhmälle uusi kokoonpano, kuultiin autojen valmistajien ajankohtaiset uutiset sekä käsiteltiin liikkuvien palvelujen erilaisia järjestämis- ja rahoitusmalleja sekä visioita esimerkkinä Linkku-terveysbussi.

Jäljellä oli enää matkat kotikuntiin. Viimeiset autokunnat olivat kotona vasta sunnuntaina aamuyöllä väsyneenä, mutta repussa mukana uusia ideoita kirjastoautotoiminnan kehittämiseksi omassa kunnassa. Mielessä siintää jo seuraavat Kirjastoautopäivät Jyväskylässä vuonna 2018.

Harri Luoma ja Otto Koski

Advertisement

Mitä vaan löydetään, kun kysytään, vai löydetäänkö?

Löytyykö teiltä Hik Hik song –musaa? Tämän kysymyksen esitti eräs oppilas kirjastoauton koulupysäkillä. Siinä olivat kirjastoauton täti ja setä hetken ihmeissään. Juteltiin lapsen kanssa enemmän ja selvisi, että hänen kaverinsa oli lainannut kyseisen levyn kirjastoautostamme. Etsin koneelta kaikki kirjastoauton cd:t, mutta mikään ei vastannut lapsen määritelmää. Sitten hän näytti sattumalta dvd-hyllyä. Hain sitten kirjastoauton dvd:t ja johan löytyi! Kysytty asia olikin dvd nimeltään High School Musical!

Kirjastoauton koulupysäkit ovat täynnä visaisia kysymyksiä sekä hälyä että melua –silloin ovat normaalin hiljaisen kirjaston tuntomerkit kaukana. Lapset ovat hyvin avoimia ja innokkaita kirjastoautossa. Siinä saa olla erotuomari, opettaja ja vinkkaaja, että löydetään kaikille lapsille lukemista ja ns. homma pysyy hanskassa.

Henkilökuntaa auttaa paljon, jos työkavereiden joukossa on niitä, joilla on kouluikäisiä lapsia. He ovat edes vähän kärryillä siitä, että mikä on suosittua lasten ja nuorten keskuudessa juuri tällä hetkellä. Tai mitkä ovat lasten ja nuorten suosikkiohjelmia televisiossa.

Aina emme toki pysty löytämään aineistoa lasten kysymyksiin, jotka koskevat usein jostain tietokonepelistä tai sen hahmoista tehtyjä kirjoja. Henkilökunnalta vaaditaan paljon työskentelytaitoja lasten kanssa, jotka asioivat kirjastossa ilman vanhempiaan. Kirjastoautossa lapsi voi ”joutua” ensimmäisen kerran hoitamaan asioitaan ilman aikuisen apua.

TK

Kirjastoauto Lukijan Onni valmistautuu talveen

Syksyn liukkaat kelit ovat jo alkaneet, ja myös kirjastoauton porukka tekee samoja valmisteluja kuin muutkin autoilijat. Talvirenkaat laitettiin alle viime viikolla, perustalvihuollossa kirjastoauto kävi jo aikaisemmin. Huollossa varmistettiin, että jarrut, valot, pyyhkimet ja akku toimivat moitteettomasti, ja tarkastettiin öljyt ja nesteet.

Kirjastoauton kuljettajat Teppo ja Hannu kertovat talvirenkaiden kunnon olevan yksi tärkeimmistä liikenneturvallisuustekijöistä. Lukijan Onnen alla on tällä hetkellä vain kaksi vuotta vanhat renkaat. Se onkin auttanut tehokkaasti pidossa, eikä auto jäänyt lumikeleillä jumiin viime talvena kertaakaan. Toivomme yhtä hyvää onnea tälle talvelle – isoa kirjastoautoa eivät kaikki hinausautot saa edes liikkeelle. Lapio ja hiekoitushiekka ovat vakiovarusteena kirjastoautossa koko talven. Hiekkaa tarvitaan pysäkeillä sutimisen ehkäisemiseksi ja liikkeelle pääsemiseksi, lapiota tien auraamiseksi kirjastoauton ovelle, jotta asiakkaat pääsevät lainaamaan.

Talvella haasteita kirjastoautolle aiheuttavat lumi ja kesää ahtaammat pysäkit. Uudet pysäkit on katsastettava jo kesällä, ja mietittävä etukäteen miten auto tulee pysäkille talven lumien keskellä mahtumaan.  Myös väärin pysäköidyt autot ja suuret auratut lumivallit ovat usein esteinä pysäkille pääsyyn – joskus on vaihdettava jopa pysäkin paikkaa. Pahin tilanne syntyy, kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin avata kirjastoauton ovi ajotielle päin.

Lisälämmitin on ehdoton ja tarpeellinen lisävaruste kirjastoautossa talvella. Pysäkeillä ollaan joskus jopa tunti, ja auto ehtii siinä ajassa kylmetä. Lisälämmittimen kanssakin auton kuljettajat muistelevat sisälämpötilan laskeneen joskus jopa +13 asteeseen! Kesällä taas etsitään varjoa, etteivät sisätilat kuumene liikaa.

Kirjastoauto ja sen henkilökunta on valmis talven tuloon, mutta joskus odottamattomat tilanteet aiheuttavat muutoksia reitteihin. Ajankohtaista tilannetta voi seurata kirjaston nettisivuilta  ja Facebookista . Tervetuloa kirjastoautoon!

SG

Terveisiä Tuusulan epävirallisesta yksiköstä!

Kirjastoauton koulureiteillä tulee hymyiltyä ja naurettuakin paljon: rakkaat lapsiasiakkaamme ovat eteviä keksimään jos jonkinmoisia juttuja. Uskaltaisin jopa väittää, että lapset ovat uteliaampia ja avoimempia asioidessaan yksin koulupysäkeillä kuin vanhempiensa kanssa iltapysäkeillä/kirjastoissa.

Usein meiltä kysytään, että voiko autoon palauttaa kunnankirjastosta lainattuja kirjoja. Emme siis kuulu kunnankirjastoon… Viime syksyn paras juttu oli kuitenkin se, kun meiltä kysyttiin, että voiko autoon palauttaa virallisesta kirjastosta lainattuja kirjoja! Kyllä oli pokassa pitelemistä siihen saakka, kun lapsi poistui autosta. Olemme siis ei-kunnankirjaston epävirallinen yksikkö!

Muutenkin erikoinen ulkoasumme aiheuttaa ihmeellisiä asioita: yksi mielenkiintoisimmista paikoistamme lasten mielestä on vessa. Tuskin monessa muussa kirjastossa niin innokkaasti avataan vessan ovea ja halutaan kurkata sinne! Ja kuinka monet kerrat meiltä onkaan kysytty kyytiä seuraavalle pysäkillemme.

Viime ja tämä talvi ovat aiheuttaneet vähän päänvaivaa henkilökunnalle. Tänä talvena olemme vielä selvinneet ilman hinausapua, mutta viime talvena jäimme penkkoihin pari kertaa kiinni. Yhdelle pysäkille emme päässeet viime talvena pahimpaan aikaan ollenkaan ja nyt alkaa taas olla lähellä se hetki, että joudumme siirtämään pysäkkipaikan isomman tien varteen. Joustavuutta siis tarvitaan sekä asiakkailta että henkilökunnalta. Onneksi meillä on nyt lainattavissa kävelysauvojakin, joita voi käyttää avuksi, että henkilökunta itse pääsee takaisin ihmisten ilmoille, jos auton hinausapu kestää. 🙂

Epävirallisen mukavaa tätä vuotta liikkuvasta kirjastosta!