Kirjastokorttien ihmeellinen maailma

Ollessani viime vuosikymmenellä töissä Porvoon kaupunginkirjastossa siellä katsottiin muiden uudistusten imussa ajankohtaiseksi uudistaa kirjastokortin ulkonäkö. Perusteellisten pohdintojen jälkeen päädyttiin tekemään kaksi erilaista kirjastokorttia, molemmissa aiheena porvoolaisen Albert Edelfeltin maalaus. Ajatuksena oli, että toinen kortti, aiheena maisema Porvoon Linnamäeltä, olisi omiaan aikuisille, ja toinen, aiheenaan leikkivät pojat rannalla, sopisi lasten kortiksi. Melko pian kuitenkin havaittiin, että homma ei toimi. Varsin monet aikuiset halusivat nimenomaan lapsiaiheisen kortin, joka taas useimpia lapsia (käytännössä ensiluokkalaisia) ei miellyttänyt laisinkaan. Niinpä sitten katsottiin viisaimmaksi antaa asiakkaiden vapaasti valita, kummanlaisen kortin he haluavat.

Tiedustellessani Porvoon kirjastokorttien nykytilannetta minulle kerrottiin, että Porvoon kaupunginkirjastolla on nykyään vain yksi kortti, tämä maisemakuvallinen. Kahden erilaisen kortin pitämisen katsottiin käyvän liian kalliiksi. Eli ”ongelma” on poissa.

Meillä täällä keskisellä Uudellamaallahan on yhteinen kirjastokortti Kirkes-kirjastokimpan (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Tuusula) käytössä. Alun perin kortit olivat erilaisia eri kunnissa, mutta nyt on jo toinen täysin yhteinen kortti käytössä. Tämä uusin versio, Kristiina Louhen tekemällä lapsiaiheisella kuvalla varustettu, otettiin juhlallisesti käyttöön maaliskuussa tänä vuonna. Markkinointikampanjan aikana jokainen halukas sai maksutta vaihtaa vanhan mallisen korttinsa uuteen. Kortti on todella sievä ja tyylikäs – Kristiina Louhen kuvathan ovat tunnetusti aivan ihania.

Mutta mitä tekemistä tällä on porvoolaisten korttien kanssa, valpas lukija kenties  ihmettelee. No, nythän on niin, että koska uudet Kirkes-kortit otettiin käyttöön ennen kuin vanhat oli käytetty loppuun, niin meillä on käytännössä tarjolla kaksi eri korttia. Toisin sanoen jokaiselta kirjastokorttia havittelevalta kysytään, kummanlaisen kortin hän haluaa. Ja kas, vanhan mallisen kortin tuntuu valitsevan huomattavasti useampi kuin uuden (ainakin meillä Riihikalliossa). Jostakin syystä varsinkin lapset valitsevat epäröimättä tämän vanhan, ”yksivärisen”, kortin.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että ihmisten mieltymyksiä on mahdotonta ennustaa.  Ja ehkä sen, että joillekin meistä valinnan mahdollisuus on jotain positiivista, toisille taas se voi olla elämää hankaloittava asia…

LR

Advertisement