Miksi kirjasto oli kiinni?

Kirkes-kirjastokimpan uudeksi kirjastojärjestelmäksi valittiin kesällä Axiell Finland Oy:n Aurora. Kirjastot ovat olleet suljettuina 31.10.-13.11. järjestelmävaihdon takia.  Myös sulkuajalla on kirjastossa ollut täysi touhu päällä: on ideoitu seuraavaa vuotta, vaihdettu hyllyjärjestyksiä (kirjoja siirrettiin yli 500 hyllymetriä!), huollettu kirjastoautoa, siirretty koko tietokanta uuteen järjestelmään, tehty käyttöönottotestausta ja  koulutettu kirjastojen henkilökunta järjestelmän käyttöön. Urakka alkaa nyt toisen viikon lopulla olla loppusuoralla. Pidetään peukkuja, että maanantaina 14.11. kaikki sujuu ongelmitta!

Melkoinen työsarka!

Kirkes-kirjastojen henkilökunnalle on järjestetty lähes päivittäin järjestelmäkoulutuksia.

Kirre sai talvirenkaat alle ja on nyt valmis talviajoon!

Puhtaana reiteille!

Automaattien testaus käynnissä.

Pääkirjaston kaunokirjallisuuden hyllyjärjestystä on muutettu. Kysy asiakaspalvelusta jos et löydä etsimääsi!

Yhdeksi päiväksi valtasimme koko pääkirjaston lukusalin koulutus- ja ideointipäivää varten.

Harvinaista: koko henkilökunta yhtä aikaa koolla!

Toivotamme kaikki asiakkaamme lämpimästi tervetulleksi takaisin kirjastoon maanantaina 14.11.! Uusi verkkokirjasto aukeaa 21.11. mennessä.

t. Tuusulan kirjastojen väki

Advertisement

Kirjastoautopäivät 2016

Kirjastoautopäivät järjestettiin Rovaniemellä elokuussa. Päivät järjestetään yleensä kahden vuoden välein, mutta nyt edellisestä oli päässyt vierähtämään kolme vuotta. Tilaisuuteen osallistui 24 kirjastoautoa ja yli 150 henkeä.

Päivät ovat kirjastoautoväelle tärkeä tapahtuma. Se on ainoa pelkästään tälle henkilöstöryhmälle järjestettävä koulutus- ja informaatiotilaisuus. Siellä on parin päivän aikana hyödyllisiä ja mielenkiintoisia koulutusaiheita sekä ajankohtaista tietoa kirjastoautotoiminnasta. Se tarjoaa kuljettajille ja virkailijoille ainutlaatuisen tilaisuuden keskusteluun ja kokemusten vaihtoon eri puolelta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.

Tuusulan kirjastosta osallistui neljä henkeä; kolme virkailija-kuljettajaa Otto, Harri ja Tepa, kirjastovirkailija Pirjo sekä tietysti uudenkarhea kirjastoautomme Kirre. Otto ja Harri ajoivat Kirren Rovaniemelle. Matkaan meni noin 13 tuntia. Kirre osoittautui luotettavaksi, mukavaksi ja pihiksi matkakumppaniksi (dieselin suhteen) myös pitkällä matkalla.

Pohjoisen teillä ajaessa mietimme ovatko porot erityisen tyhmiä vai erityisen viisaita. Kapeahkolla Lapin kairan tiellä kolme ylvästä sarvipäätä jolkutteli meistä piittaamatta edellämme täyttäen tien niin, ettemme päässeet mitenkään ohi. Takimmainen poro, jolla oli suurimmat sarvet varmisti etenemällä sik-sakkia reunasta reunaan ja vilkaisemalla aina välillä taakseen sen, ettemme päässeet mitenkään ohi. Näin edettiin arviolta pari kilometriä, kunnes tien levennys antoi meille vihdoin mahdollisuuden ohittaa.

Tulopäivän iltana järjestettiin avajaiset ja vastaanottotilaisuus Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Puheiden ja ohjelmanumerojen lisäksi nautimme iltapalan. Matkalla olijat lienevät kiirehtineet niin, etteivät olleet ehtineet edes ravita itseään kunnolla ja olivat tosi nälkäisiä. Niinpä ruoka pääsi loppumaan kesken. Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja ratkaisi tämän visaisen johtamisongelman hienosti, sillä hetken kuluttua toi pizzataksi riittävästi täydennystä.

Varsinainen ohjelma oli kahtena seuraavana päivänä. Kirjastoautoväki ja yleisö sai tilaisuuden tutustua joen varrella Valtakadun kupeessa oleviin kirjastoautoihin. Kuulimme ensimmäisen päivän aikana muun muassa Kirjastoseuran ja Kirjastoautotyöryhmän terveiset, nykykuulumisia yhteispohjoismaisesta kirjastoautopalvelusta Karasjoelta ja Utsjoelta, kirjailijavieras Kerttu Vuolabin kertomana saamenkielisen kirjailijan haasteista, avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä Kohan nykytilanteesta sekä Rovaniemen ja Joensuun kaupunkien uusien opetussuunnitelmien vaikutuksesta kirjastojen kouluyhteistyöhön.

Päivän aikana ajettiin myös kirjastoautonkuljettajien taitoajokilpailut, jotka järjestettiin Rovaniemen raviradan tuntumassa. Kilpailuihin osallistui tusinan verran kuljettajia, jotka saivat hyvää kannustusta runsaslukuiselta yleisöltä. Virallisina valvojina toimivat Pohjolan Liikennekoulun vaativat opettajat.

Kilpailut alkoivat kirjallisella kokeella, johon oli laadittu kiperiä kysymyksiä liikennemerkeistä sekä autotekniikasta. Kuljettajat joutuivat hieromaan älynystyröitään, jotta saivat valittua oikeat vastausvaihtoehdot. Saattoipa joku jo hieman pelätä, että onko vaarana ammattiajoluvan menetys jos ei läpäisekään tenttiä.

Kirjallisen osuuden jälkeen oli käytännön vuoro. Tässä lajissa pääsisi vihdoin ammattilainen näyttämään kyntensä. Ajokoetta varten oli laadittu muovitötteröin merkattu ns. temppurata. Ensimmäiseksi linja-auto peruutettiin 90 asteen kulmaan, eikä auto saanut ylittää radan merkkausta. Lisähaasteena suoritusaika oli rajattu kuuteen minuuttiin. Tässä lajissa suoritukset sujuivat mallikkaasti ja kaikesta näkyi, että kuljettajat ovat alan ammattilaisia. Käsittely oli sujuvaa ja iso linja-auto taipui jyrkkään kulmaan mallikkaasti.

Radan toinen ja jännittävin osuus oli peruutus mahdollisimman lähelle kahden tynnyrin päällä odottavaa rimaa. Tämä olikin tarkkaa puuhaa, jossa peruutuskamerasta olisi ollut suuri hyöty. Sitä ei kuitenkaan auton varustukseen kuulunut, joten kuljettajien oli tyytyminen omiin askelmerkkeihin. Yleisö myös antoi hyviä ohjeita, joiden hyöty tosin saattoi olla kyseenalaista.

Joskus suoritus saattoi mennä kuten Strömsössä, jolloin auton ja riman väliin ei olisi mahtunut edes sitä kuuluisaa sunnuntain Hesaria.

Liian kova yritys saattoi myös kostautua riman pudotuksella. Tässä tapauksessa tuomaristo ei kuitenkaan hylännyt kilpailijan koko suoritusta, vaan riman pudotuksesta sai virhepisteitä. Tämän saattoi kompensoida vielä onnistumalla muissa lajeissa.

Taitoajokilpailujen viimeisessä osuudessa piti kuorma-auto tähdätä mahdollisimman lähelle ja keskelle maahan asetettua muovitötteröä. Kuljettajat olivat innoissaan kun pääsivät oikean täysperävetoauton rattiin ja tekipä joku oikein kunniakierroksen raviradan parkkipaikalla. Tämäkin laji sujui kuljettajilta mallikkaasti ja erot tarkkuudessa olivat pieniä.

Kun kaikki lajit oli vihdoin suoritettu, kokoontui tuomaristo laskemaan virhepisteitä yhteen ja julistamaan kilpailun voittajan. Pistelaskennassa käytettiin juuri kirjastoautonkuljettajien taitoajokisoissa sovellettavaa monimutkaista laskentakaavaa, joka ottaa huomioon mm. sääolosuhteet. Kilpailun voittaja julistettiin vasta illalla juhlatilaisuudessa.

Illan juhlatilaisuudessa palkittiin taitoajojen ja ”kaunein auto” – kilpailun parhaat. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdallaan Tuusulan kuljettajalle (Otto) ja taitoajojen kiertopalkinto matkasi kohti Etelä-Suomea. Kirjastoautojen missikilpailussa Kirre pärjäsi hienosti sijoittuen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (perintöprinssiksi?).

Toisena päivänä valittiin Kirjastoautotyöryhmälle uusi kokoonpano, kuultiin autojen valmistajien ajankohtaiset uutiset sekä käsiteltiin liikkuvien palvelujen erilaisia järjestämis- ja rahoitusmalleja sekä visioita esimerkkinä Linkku-terveysbussi.

Jäljellä oli enää matkat kotikuntiin. Viimeiset autokunnat olivat kotona vasta sunnuntaina aamuyöllä väsyneenä, mutta repussa mukana uusia ideoita kirjastoautotoiminnan kehittämiseksi omassa kunnassa. Mielessä siintää jo seuraavat Kirjastoautopäivät Jyväskylässä vuonna 2018.

Harri Luoma ja Otto Koski