Posts tagged ‘levyt’
Vuoden paras
Vuoden vaihteen molemmin puolin julkaistaan musiikkimediassa lukemattomia listauksia vuoden parhaista äänitteistä ja artisteista. Äänensä pääsevät antamaan niin kriitikot kuin tavalliset musiikin kuluttajatkin. Ja aina ei riitä edes vuoden parhaat pitkäsoitot vaan on listattava myös vetovoimaisimmat kappaleet. Verkkomedia Nuorgam on valinnut peräti 365 parasta kappaletta 365 eri artistilta vuodelta 2011. Ja jokaista kappaletta kehutaan tietenkin 365 kirjoitusmerkin verran.
Nuorgamin listaa lueskellessa ja kuunnellessa tulee oikeastaan vain yksi ajatus mieleen: Voi tätä musiikin määrää! Jos ovat nämä listalle valitut minulle kovin vieraita ja valtaosin entuudestaan tuntemattomia, niin mitä sitten onkaan jäänyt listan ulkopuolelle! Musiikkiteollisuus saattaa olla kriisissä, mutta todennäköisesti juuri nyt julkaistaan enemmän musiikkia kuin koskaan aiemmin. Studiotekniikka on yhä useamman ulottuvilla – tarvitset vain tietokoneen ja sopivan softan, kenties kännykälläkin pian pärjää. Julkaisukanavat ovat kaikille auki – MySpace vetelee ilmeisesti viimeisiään, mutta uusia verkkopalveluja syntyy hiipuvien tilalle: on Bandcamp, Soundcloud ja monia muita – ynnä tietenkin Facebook, joka toimii kaiken muun ohella myös musiikkimarkkinoinnin välineenä.
Itselleni tuottaa vaikeuksia pysyä nykyisessä julkaisuvauhdissa mukana. Tuoreisiin äänitteisiin tutustun harvoin ja vielä harvemmin niistä suuresti innostun. Katseeni on kääntynyt menneeseen, suunnilleen jonnekin vuosien 1976 ja 1986 välille. En usko, että juuri tuolloin tehty musiikki olisi yhtään sen parempaa kuin vuonna 2011 tehty, mutta valinnanvaraa ja -vaikeutta on tuolta aikakaudelta vähemmän. Kenties levyjä tehtiin silloinkin enemmän kuin kukaan jaksoi ja ehti kuunnella, mutta vuosikymmenten kuluessa on suurin osa tuotetusta tavarasta painunut unholaan syystäkin. Aika on siis suodattanut jyvät akanoista. Jyväsiä, eli tunnustettuja klassikkoja ja vähemmälle huomiolle jääneitä helmiä, löytyy kirjastoista, divareista, uusintajulkaisuina kaupoista ja mikseipä myös esim. Spotifysta.
Warnerin omistama Rhino julkaisee erilaisissa pakkauksissa menneiden vuosikymmenten musiikkia. Lafkan ’Original Album Series’ -julkaisut kokoavat artistin uralta viisi pitkäsoittoa samaan pahvikoteloon. Pakkaukset eivät ole kovin näyttäviä: kansivihkot puuttuvat ja yksittäiset levyt lepäävät ohkaisissa pahvitaskuissa. Hinta on kuitenkin edullinen – ja onhan tällainen viiden albumin kattaus aivan toista kuin puolivillaiset Best of -viritelmät. X, Violent Femmes ja Jesus and Mary Chain – siinä Riihikallion kirjastosta löytyät Rhinon julkaisusarjan osat. Vastaavia viiden albumin paketteja löytyy myös Sonyn kataloogista, tosin nimellä ’Original Album Classics’. Riihikallion kokoelmiin näistä ovat päätyneet mm. Run-DMC, Stranglers, Mott the Hoople ja Cheap Trick.
X-nimellä operoivia yhtyeitä ja artisteja löytyy viljalti, mutta tunnetuin niistä lienee John Doen ja Exene Cervenkan luotsaama ryhmä, jonka vuoden 1980 ensialbumi ’Los Angeles’ sai nimensä yhtyeen kotikaupungin mukaan. Los Angelesin lisäksi ’Original Album Series’ -paketti sisältää debyyttiä seuranneet pitkäsoitot Wild Gift, Under the Big Black Sun, More Fun in the New World ja Ain’t Love Grand. X ponnisti liikkeelle LA:n orastavasta punk-scenestä ja vielä kahdella ensimmäisellä levyllään yhtye solahtaakin helposti kyseiseen genreen. Uran edetessä yhtyeen soinnissa tilaa sai yhä enenevässä määrin roots-henkinen rock ja keveämpi, mutta silti usein tummasävyinen americana. Ain’t Love Grand -levyllä punkista on jäljellä enää rippeet – lähinnä menneistä muistuttaa Exene Cervenkan paikoin nuotin vierestä kulkeva hoilotus. Kehityksestä ja kokeiluista huolimatta yhtye säilytti omintakeisen ja tunnistettavan soundinsa. Tässä pätkässä X virittäytyy disco-tunnelmiin:
Jos Cervenkan lauluääni on jollekulle liikaa, ei Violent Femmesin Gordon Ganokaan päästä kuulijaansa helpolla. Miehen nasaalisella narinalla ei pitkälle pötkittäisi tämän päivän kykykisoissa, mutta toisaalta harva tämän päivän stara tuottaa yhtä omaperäistä ja mielenkiintoista musiikkia kuin trio Gordon Gano (kitara ja laulu), Brian Ritchie (basso) ja Victor DeLorenzo (rummut). Yhdysvalloissa miljoonia myynyt yhtye on jäänyt valitettavasti Suomessa pienten piirien suosikiksi. Folkia, gospelia, kantria, bluesia ja altsurockia yhdistellyt ryhmä luotti pääosin akustisiin instrumentteihin ja aikalaisiaan pelkistetympään sointiin. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia ovat mestariteoksia, mutta eipä taso juuri putoa niiden jälkeenkään. Mainittu ’Original Album Series’ sisältää Violent Femmesin viisi ensimmäistä studiopitkäsoittoa. Tässä makupala orkesterin debyyttilevyltä:
Mutta se menneistä – vuoden 2011 parhaista levyistähän tässä piti kirjoittelemani. Kuten sanottua, hieman heikosti tunnen asiaa ja mieluusti antaisin ajan tehdä työtään: muutaman vuoden kuluttua asiaa olisi jo helpompi arvioida. Mutta jos jotain on pakko vinkata, niin olkoon se sitten kotimaisen Plain Ride -yhtyeen neljäs albumi Stonebridge. Plain Ride käynnistyi ilkeästi rokanneessa Sweetheartissa ja elektronisemmassa Chainsmokerissa maineensa luoneen Janne Westerlundin sooloprojektina. Vuosien kuluessa Plain Ride on kasvanut täysiveriseksi yhtyeeksi, jossa Westerlundin lisäksi musisoivat veljekset Pekka (basso) ja Julius (kitara) Jääskeläinen, rumpali Anssi Hallio ja muun muassa koskettimia ja huuliharppua soitteleva Sami Vironen. Plain Riden musiikkia on vaikea määritellä, mutta onneksi orkesteri tekee sen itse:
The music of Plain Ride is neither traditional nor avant-garde.There is present a distinct love for American music, for Folk, Country, and the Blues. There is the hypno-psychedelic Krautrock sensibility. There are the arranged moments and there are the improvised moments. There are a lot of other things.
[Lähde: www.plainride.com]
Stonebridge-levyllä tunnelma on ehkä aiempaa hitusen painostavampi: yhtyeen keikoilta tuttua krautrock-henkistä junnaavuutta on annosteltu nelosalbumille runsaammalla kädellä. Westerlund ja Jääskeläiset soittelevat myös porilaislähtöisessä Circlessä, joten kenties vaikutteita on otettu siltä suunnalta. Mitään järisyttäviä muutoksia ei Stonebridge kuitenkaan muassaan tuo – kappaleet ovat edelleen taiten rakennettuja ja Westerlundin käheä, miellyttävästi tunnelman mukaan vaihteleva, tulkinta on ennallaan. Välillä äänessä on väkivaltaa ja vaaran tuntua – ja toisinaan se on silkkaa kevätpäivän auringonpaistetta. Kaunistakin, joskin jälleen television laulukilpailujen standardeista poikkeavalla tavalla. Stonebridgeltä en Youtube-näytettä löytänyt, joten tässä maistiainen edeltäneeltä pitkäsoitolta ’House on the Hill’:
Niin, ja Plain Riden Stonebridge löytyy sekin Riihikallion kirjastosta. Ei muuta kuin levyjä lainailemaan – sekä uusia että vanhoja.
JK
Levytärppejä kansivihkojen hypistelijöille
Spotify ja monet muut nettisovellukset ovat tehneet musiikin kuuntelusta entistä helpompaa: napin painalluksella löydät tuhansia uusia artisteja ja pääset tutustumaan heidän tuotantoonsa. Kuulun itsekin Spotifyn satunnaiskäyttäjiin, mutta kätevyydestään huolimatta en tunne välinettä oikein omakseni. Kuulun niihin ihmisiin, joille äänitteet ovat kokonaistaideteoksia, joihin tulee tutustua kansineen päivineen: katselemalla, kuuntelemalla ja jopa nuuhkimalla. Innostun, kun näen tuplavinyylin komeissa gatefold-kansissa tai kun löydän kirpparilta jonkin mainion vanhan seiskatuumaisen sillä suuremmalla keskiöllä – levy sopinee siis jukeboxikäyttöön, jos pyörintänopeus on toivottu 45 rpm. Mikään ei kuitenkaan liene hedelmättömämpää kuin nettilataajien ja vinyylifriikkien loputon väittely siitä, mikä on oikea tapa kuunnella musiikkia ja mikä on se paras musiikkiformaatti. Jos kuitenkin kaipailet äänitteitä fyysisessä muodossa, löydät niitä myös kirjaston kokoelmista. Tässä kahdeksan tärppiä tämän vuoden levysadosta aakkosellisessa järjestyksessä (lue levyarviot klikkaamalla linkkiä):
FALL: Your Future, Our Clutter
LCD SOUNDSYSTEM: This is Happening
Bonuksena mainittakoon oma suosikkini, aussibändi Triffidsin kokoelmalevy ’Wide Open Road’. Tunnelmallista poprockiaan 80-luvulla tehnyt yhtye ei koskaan noussut kulttisuosiota kummempaan maineeseen, mutta mainittu kokoelma osoittaa, että yhtyeen musiikki on laadukasta ja ajatonta. Syksyä voi aloitella palaamalla vielä kesän muistoihin ja kuuntelemalla levyltä löytyvää viisua ’Hell of a Summer”.
JK
PS. Osa mainituista levyistä ei ollut tätä kirjoittaessani vielä lainattavissa, mutta tulossa kuitenkin. Levyjen saatavuustilannetta voit tarkastella Kirkes-kirjastojen aineistotietokannasta.
Kirjeitä kirjastosta 