Allergioita ja ”allergioita”

Auringon valo ja lämpö tuo lehdet puihin ja vihreyttä yltympäriinsä. Vehreyden myötä saapuvat myös kutisevat silmät ja vuotavat nenät. Alkukesä on itselleni allergioiden aikaa. Erilaisia troppeja pitää nauttia tuon tuostakin, jotta oireet pysyisivät siedettävinä. Tiedä sitten, vaikuttavatko antihistamiinit sun muut lääkeaineet tervehdyttävästi myös musiikkimakuuni, sillä kesä on aikaa, jolloin saatan altistaa itseni tietyille musiikillisille ilmiöille ja tyyleille ilman piinallisia oireita.

Auringonpaisteessa en saa enää näppyjä kuluneimmistakaan suomirockin klassikoista, eivätkä ska- ja reggaerytmit aiheuta hengenahdistusta samaan tapaan kuin syksyllä tai talvella. Kun tammikuussa laitan soimaan vaikkapa Flogging Mollyn irkkuvaikutteisen punk-biisin, saavat kappaleessa soivat viulut ja haitarit elimistöni heti varuilleen: jos ei suorastaan kuume nouse, niin ainakin kylmä hiki nousee pintaan. Kesällä kestän pahempiakin etnoiluja aivan toiseen tapaan. Ja se musiikin ja auringon yhteisvaikutus! Kun talvella kuuntelen musiikkia luurit päässäni ja tuijottelen umpimielisenä tyhjyyteen – tai selailen kuunnellessani hajamielisesti levyn kansivihkoa – niin kesän tullessa avaan terassin oven, käännän äänenvoimakkuutta isommalle ja naputan rohkeasti tossun kärjellä tahtia. Melkoista irroittelua siis! 

Rytmijalkaa voisi näin alkukesästä vetreyttää esimerkiksi kuuntelemalla Anti-Flagin pitkäsoittoa ’For Blood and Empire’. Pittsburghilaisnelikon reipas, yhteiskunnallisiin epäkohtiin pureutuva punk sopii hyvin perjantai-illan ratoksi, mutta piristää myös kummasti maanantaiaamuna, kun silmät pitäisi saada auki. Kupillinen teetä ja Anti-Flag stereoihin, niin jo unihiekka kaikkoaa. Tällä levyllään Anti-Flag siirtyi kaikkien periaatteidensa vastaisesti monikansalliselle jättilevy-yhtiölle, mutta annettakoon sekin anteeksi, sillä orkesterin vimma ei kurssin vaihdoksesta laantunut – eikä sävelkynä tylsynyt. Aivan edellisen albuminsa ’The Terror State’ veroinen ei tämä levy ole, mutta se olisikin jo liikaa pyydetty. Oivallista kesämusiikkia, jos mikä. 

Jos punk on liian rätväkkää menoa, niin sitten voi helliä korviaan hieman rennommalla musiikilla. Leppoisampaa rytmiikkaa löytyy esimerkiksi skapumppu Slackersin levyiltä. Pariin otteeseen Suomessakin esiintyneen kokoonpanon albumi ’Peculiar’ on oikeastaan aivan liian monimuotoinen kokonaisuus mahtuakseen yhden kapean genren sisään: hetkittäin edetään ska-kompin tahdissa, mutta musiikissa on mausteita myös soulista, reggaesta, jazzista, rhythm & bluesista ja big bandien swingistä. Torvet tööttäävät ja vokalisti Vic Ruggieron ääni on samettia. Tätä levyä kuunnellessa aurinko tuntuu paistavan, vaikka päällä olisi sadetakki ja taivaalta tippuisi rännän sekaista vettä. Ja sen minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa. Siis levy lautaselle ja kylmä juoma käteen. Skool!

JK

Advertisement