Kirjakylpyjä ja kuvateoksia

Oletan, että Ankkalinnan kolikot ovat metallia kuten eurotkin. Jos olettamukseni pitää paikkansa, vaikuttaa Roope-sedän, tuon vanhan kitupiikin, mieltymys rahoissa kylpemiseen kummalliselta. Jos täytät kylpyammeen vaikkapa 20 sentin kolikoilla ja hyppäät ammeeseen, huomannet, että elämys on kokolailla erilainen kuin vedessä kelluessa. Rahat eivät väisty kehosi painosta vaan jäät kököttämään kolikkokasan päälle. Kylve nyt siinä sitten.

Olkoonkin, että Roopen tottumukset haiskahtavat oudoilta, tunnen hetkittäin vetoa samankaltaisiin toimiin. Kolikoiden sijasta tahtoisin toisinaan haudata itseni äänilevyihin, kirjoihin ja sarjakuva-albumeihin. Haluaisin sirotella ylleni lp-levyjä, vinyylisinglejä, runokirjoja, novellikokoelmia ja romaaneja – ehkä kuitenkin mieluummin pokkariversioita kuin kovakantisia tiiliskiviä. Samaan tapaan kuin Roope tuntee rakkautta rahoihinsa, tunnen minä viehtymystä levyihin ja kirjoihin. Levynkansien katselu, musiikin kuuntelu ja kirjojen selailu rauhoittaa ja tuottaa mielihyvää. Siksipä erityisesti levyjä, joskus kirjojakin, tulee haalittua nurkkiin enemmän kuin asuntooni mahtuisi. En tiedä mitä Freud olisi sanonut tästä taipumuksestani, mutta itse tunnen hiukkasen syyllisyyttä. Onhan kirjojen ja levyjen ostelu eittämättä jonkin sortin materialismia – ja kun ekologinen jalanjälkeni on verrattomasti suurempi kuin jalassani olevan tennarin pohja, syyllisyyteen lienee aihettakin. Onnekseni on kuitenkin kirjasto. Kaikkea ei ole pakko hankkia omaksi vaan paljon voi lainatakin.

Viime aikoina olen mieltynyt isoihin kuvateoksiin, kirjoihin, joita lehteilee ilokseen niiden visuaalisen näyttävyyden vuoksi. Hiljattain lukemistani erityisen kiehtovia ovat olleet esimerkiksi Hannes Heikuran ja Ilkka Malmbergin ’Suomi linnun silmin’ ja Pentti Johanssonin ja Peeter Hussarin ’Lahemaa’. Ensin mainittu pohjautuu Helsingin Sanomain Kuukausiliitteen juttusarjaan. Toimittaja Malmberg ja valokuvaaja Heikura kiersivät Suomea helikopterin kyydissä ja tallensivat näkemäänsä sanoin ja kuvin. Kirja avaa uuden näkökulman niin asuttuihin seutuihin kuin erämaihinkin. Usein omaan elinympäristöönsä turtuu, eikä havaitse maiseman tai yksityiskohtien kauneutta. ’Suomi linnun silmin’ pyyhkäisee puutumuksen pois: on hämmästyttävää, kuinka kaunis ja kummallinen kotimaamme on kun sitä katsoo uudesta suunnasta, uusin silmin.

’Lahemaa’ puolestaan on upea valokuvateos Viron ensimmäisestä kansallispuistosta. Kirjan kuvissa esiintyy sekä rakennettua että luonnontilaista ympäristöä. Metsätiet, vesistöt, kartanot ja pienemmätkin pytingit ovat kirjan sivuilla siksi hienoja, että kuvia  tovin katseltuani mieleni halajaa jo polkupyörän selkään. Tahtoisin tutkailla maisemia paikanpäällä, ajella fillarilla pitkin Lahemaan teitä. Kenties näin tapahtuukin, jos edes hetkisen osaan pitää rahoistani yhtä hyvää huolta kuin Roope-setä omistaan. Vaatimattomampikin matkailu kun vaatii hiukkasen valuuttaa.

Edellä mainitut teokset ovat ensisijaisesti kuvateoksia, mutta tekstilläkin on niissä osansa. Jos jossain kuvan ja tekstin yhteispeli on oleellista, niin sitten sarjakuvissa. Sarjakuvista on kirjoitettu erilaisia tietoteoksia runsaasti. Brittiläiseltä Paul Gravettilta on julkaistu suomeksi parikin hienoa sarjakuva-aiheista teosta. ’Manga: 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa’ toimii mainiona oppaana japanilaisen sarjakuvan maailmaan ja historiaan – ja ’Sarjakuvaromaani: ja kuinka se voi muuttaa elämäsi’ esittelee sarjakuvan merkkiteoksia, tarkemmin sanottuna sellaisia sarjakuvia, jotka sopivat määritteen ’graphic novel’ alle.

 

Tuo hieman kiistanalainen käsite on suomenkielisessä Wikipediassa saanut seuraavan määritelmän: ”Sarjakuvaromaani on termi, jota käytetään sarjakuvateoksesta, joka yhdistetään romaaneihin pituutensa ja ajattelua vaativan juonensa takia. Ne voivat olla koottuja aiemmin minisarjana julkaistuista sarjakuvalehdistä, joissa on yksi numerosta toiseen jatkuva juoni”. Gravettin teos käsittelee siis sitä sarjakuvan lajia, jota toisinaan pidetään taiteellisesti kunnianhimoisempana ja vaativampana muotona kuin esimerkiksi sanomalehdistäkin tuttua strippisarjakuvaa. Lienee kuitenkin niin, että onnistuneen ja toimivan sarjakuvan tekeminen vaatii erityistä taitoa, olipa perättäisten ruutujen määrä mikä hyvänsä. Molemmat Gravettin teokset ovat suurikokoisia, paksuja järkäleitä – luettevaa ja katseltavaa tuntuu riittävän loputtomiin. Jos et ole jo entuudestaan kaiken tietävä sarjakuvaentusiasti, niin näihin kirjoihin kannattaa tutustua.

Gravett esittelee kirjassaan suuren joukon sarjakuvia, joista valitettavasti likikään kaikkia ei ole julkaistu suomeksi. Suomennetuista suurin osa löytyy kirjastosta – ja englanninkielisiäkin on saatavilla jonkin verran. Gravettin teoksen innoittamana lukaisin uudelleen Peter Baggen ’Buddy Bradley’ –albumit ja Daniel Clowesin kulttistatuksen saavuttaneen ’Ghost World’ –sarjakuvan. Clowes kuvaa tarinoissaan kahden teinitytön rimpuilua nuoruuden ja aikuisuuden välisellä jättömaalla amerikkalaisen pikkukaupungin seisahtuneessa ilmapiirissä. Harvoin on tylsistymistä kuvattu yhtä kiehtovasti. Baggen luoma täyskaheli Bradleyn perhe sekoilee sekin Yhdysvalloissa, mutta elämä perheen ympärillä ei ole kovinkaan staattista: aina sattuu ja tapahtuu, vaikka Buddyn elämä periaatteessa on sekin sangen arkista. Bradleyt tuovat hetkittäin mieleen Jerry Scottin Jere-sarjakuvat, mutta toki Bagge on Scottia huomattavasti roisimpi ja ilkeämpi. Jos et närkästy räävittömyyksistä, kannattaa Peter Baggen tuotantoon tutustua. Muistaa sopii myös Terry Zwigoffin mainio elokuvaversio Ghost Worldista, vaikka se sarjakuvasta melkoisesti poikkeaakin. Pääosissa nähdään mm. Scarlett Johansson ja Steve Buscemi.

Kaikki Ankkansa lukeneet tietänevät, että Roope-setä ei kovinkaan auliisti omaisuuttaan jakele. Aku veljenpoikineen pääsee setänsä rahasäiliöön korkeintaan lantteja kiillottamaan – Karhukoplalta ja Milla Magialta säiliön ukset on tyystin suljettu. Vaikka edellä mainitsemiini teoksiin olenkin mieltynyt, en halua olla kuin Roope rahoineen: en halua omia kirjoja itselleni, vaan toivoisin niiden päätyvän mahdollisimman monen asiakkaamme luettavaksi ja ihasteltavaksi. Niin, ja vielä täsmentääkseni: kirja- ja levykylvyistä olen toistaiseksi nauttinut vain ajatuksen tasolla – ja saattaa hyvinkin käydä niin, että käytäntöön en siirry koskaan.

JK

Advertisement