Posts tagged ‘uutuudet’
Kirjan matka
Tuusulan kirjastoihin tilataan vuosittain noin 16 000 uutta nidettä. Niistä suuri osa on lehtiä, mutta kirjojakin hankitaan joka vuosi noin 9000 kappaletta (tilastoluvut vuodelta 2014). Jokainen kirja käy läpi saman prosessin. Kirja valitaan, tilataan, otetaan vastaan, saatetaan lainauskuntoon ja sen jälkeen toimitetaan asiakkaille lainattavaksi.
Matka alkaa kirjan valinnalla. Suurimmilta kustantajilta saamme ennakkolistat kaksi kertaa vuodessa, minkä lisäksi uutuuksia tarjotaan ympäri vuoden. Kaikki kiinnostuneet kirjaston työntekijät voivat osallistua valintaprosessiin ja tehdä hankintaehdotuksia, osastonjohtajat tekevät päätökset hankinnoista. Asiakkaiden hankintaehdotukset huomioidaan. Kokoelma pyritään pitämään mahdollisimman monipuolisena, mutta kirjastossakin kysyntä vaikuttaa paljon hankintoihin.
Roope Lipastin kirja Linnan juhlat päätettiin hankkia viime toukokuussa. Niteitä tilattiin yhteensä viisi kappaletta: 2 pääkirjastoon, 1 Jokelaan, 1 Kellokoskelle ja 1 kirjastoautoon.
Kun päätös hankinnasta on tehty, hankinnasta vastaava kirjaston työntekijä kirjaa tilauksen kirjastojärjestelmään ja tilaus lähtee suoraan järjestelmästä aineistontoimittajallemme. Jo tässä vaiheessa kirjan tiedot näkyvät www.kirkes.fi –sivuilla hankinnassa olevana, ja asiakkaat voivat tehdä siihen varauksia. Varauksen tekeminen ajoissa kannattaa – varsinkin suosittujen kirjailijoiden teoksiin syntyy ilmestymisen jälkeen pitkät varausjonot.
Kirjan ilmestyttyä kirjatoimittajamme lähettää sen viikottaisen kirjalähetyksen mukana Tuusulan pääkirjastoon. Kaikki aineistot saapuvat ensin pääkirjastoon, vaikka niiden loppusijoituspaikka olisikin Jokelan tai Kellokosken kirjasto tai kirjastoauto. Tilauksen vastaanottaa kirjaston työntekijä, joka purkaa kirjakuorman ja merkitsee jokaisen teoksen saapuneeksi järjestelmään.
Linnan juhlat saapuivat pääkirjastoon pian ilmestymisen jälkeen elokuussa.
Saapumisvalvonnan jälkeen kirja menee luettelointiin. Kirjan tiedot tarkistetaan, tallennetaan ja kuvaillaan järjestelmään niin, että asiakkaat löytävät kirjan helposti. Kirjan luokitus ja asiasanoitus tehdään tai vahvistetaan tässä vaiheessa. Asiasanoitus auttaa esimerkiksi silloin, kun asiakas ei muista kirjan nimeä, mutta muistaa, että kirja kertoi miehestä ja avioerosta ja itsenäisyyspäivästä.
Kokeilepas, Linnan juhlat löytyy juuri noilla asiasanoilla kirjaston tietokannasta.
Kun kaikki kirjan metatiedot on tarkistettu ja lisätty tietueeseen, kirja siirtyy tarroitettavaksi. Tarroituksessa kirjaan lisätään kirjan selässä oleva signum-tarra, joka kertoo kirjan luokan ja paikan kirjaston hyllyssä.
Roope Lipastin kirja sai tarraansa tekstin 84.2 LIP (=kaunokirjallisuus ja tekijän sukunimen kolme ensimmäistä kirjainta). Kirjan takalehdelle lisätään myös infotarra, jossa on kaikki kirjan tiedot.
Kun tarrat ovat paikoillaan, kirja viedään asiakapalveluun, missä se skannataan ja vahvistetaan, että se on lainauskunnossa. Asiakaspalvelutiskiltä kirja lähtee joko VIP-hyllyyn, uutuushyllyyn ensimmäiseksi kuudeksi kuukaudeksi tai suoraan jonossa seuraavana olevalle varaajalle.
Linnan juhlat oli lainattavana elokuun loppuun mennessä – hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää!
SG
Kirja, josta oli pakko kirjoittaa blogiin
Sain luettua Joël Dickertin kirjan Totuus Harry Quebertin tapauksesta jo viikko sitten. Kuitenkin kirjan tapahtumat jäivät pyörimään mieleeni niin vahvasti, että lienee pakko kirjoittaa siitä muutama sana.
Kirjailija on sveitsiläinen 28-vuotias nuori mies, joka vaikuttaa huomattavasti ikäistään kokeneemmalta kirjoittajalta. Silti tämä on hänen esikoisteoksensa. Kirjassa on yli 800 sivua, joten se näytti ensin aika haastavalta. Kuitenkin kirjan lukeminen eteni yllättävän nopeasti, koska sitä oli vaikea laskea käsistään. Lienee merkki hyvästä tarinasta. Sitä paitsi se on Tammen keltaisen kirjaston kirja, mikä jo sinänsä takaa tietynlaisen laadun. Vaikka tarinassa ajallisesti pompitaan edestakaisin, ei sekään haittaa, kuten yleensä.
Kirja kertoo kahden miehen välisestä ystävyydestä ja luottamuksesta, mutta myös ihmisen petollisuudesta ja pimeästä puolesta. Lisäksi se kertoo rakkaudesta, syyllisyydestä ja kuuluisuudesta. Se on kertomus kahdesta kirjailijasta sekä tutkimuksista, joita tehdään puutarhasta löytyneen ruumiin katoamiseen liittyen.
Juonenkäänteet etenevät sellaista vauhtia, että melkein hengästyttää! Teoksen juju piilee siinä, että ”juttu” tuntuu ratkeavan jo suunnilleen kirjan puolivälissä, mutta sitten sattuukin jotakin yllättävää, eikä se mennytkään niin. Mahdollisimman monien tapahtumakäänteiden jälkeen totuus tulee viimein ilmi aivan kirjan viimeisillä sivuilla. Jännitys siis säilyy loppuun asti. Lue kirja, niin tiedät, miten kävi!
LH
Kevään käännöksiä
Kotimaisia uutuuksia on keväällä tarjolla reilusti, mutta käännöskirjallisuustarjonta kapenee, kerrottiin Helsingin Sanomissa tammikuussa (HS 19.1.2014). Löysin listalta kuitenkin ainakin kaksi kiinnostavaa käännösuutuutta: NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet ja Junot Diazin Vieraissakävijän opas rakkauteen. Ihastuin kummankin kirjailijan kitkattomaan ja sulavaan kerrontatapaan. Uusien tuttavuuksien lisääminen lempikirjailijoiden listaan on aina suuri juttu! Kumpikin teoksista kertoo siirtolaisen tarinan.
NoViolet Bulawayo on Zimbabwessa syntynyt, Yhdysvalloissa koulunsa käynyt kirjailija. Hänen teoksensa Me tarvitaan uudet nimet oli viime vuonna mukana Man Booker -palkinnon loppumittelöissä – voiton vei Eleanor Catton romaanillaan Valontuojat.
Me tarvitaan uudet nimet kertoo kymmenvuotiaasta Darlingista, joka asuu Afrikassa Paratiisiksi nimetyssä hökkelikylässä. Darling leikkii kavereidensa kanssa epävakaassa ympäristössä välillä pelottaviakin leikkejä ja unelmoi kaukaisesta ihmemaasta, Amerikasta – joka ei loppujen lopuksi olekaan kaikkien toiveiden täyttymys. Köyhän, laittoman siirtolaisen mahdollisuudet menestyä ovat pelottavan vähäiset. Darlingin ensimmäiset lumikokemukset Detroitissa hymyilyttävät suomalaista. Kirjan kuvaukset ovat eläviä ja ajoittain ahdistavia, teosta on vaikea laskea käsistään. Kirja muistutti minua siitä, kuinka maastamuuttaja usein katsoo kotimaataan ruusunpunaisten silmälasien läpi, eikä kumpikaan kotimaa helposti taivu aidoksi kodiksi.
Junot Diaz syntyi Dominikaanisessa tasavallassa ja muutti kuusivuotiaana Yhdysvaltoihin. Diaz voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 2008 kirjallaan Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Diazin uusin teos on novellikokoelma Vieraissakävijän opas rakkauteen.
Suurin osa Diazin kokoelman novelleista kertoo Yuniorin, Dominikaanisesta tasavallasta Yhdysvaltoihin muuttaneen nuoren miehen ja hänen perheensä tarinaa. Siirtolaisuus on kuitenkin vain yksi aspekti Yuniorissa, enemmän hän on tyttöystäviään kohtaan huonosti käyttäytyvä nuori mies. Vasta novellikokoelman lopussa Yunior tuntuu alkavan ymmärtämään itseään ja asennettaan niin kuin muut sen kokevat. Kokoelman tarinat ovat samalla surullisia, herkkiä ja hauskoja.
Suosittelen molempia teoksia lämpimästi eri kulttuureista ja kansoista kiinnostuneille ja sujuvasti etenevän kerronnan ystäville!
SG
Levytärppejä kansivihkojen hypistelijöille
Spotify ja monet muut nettisovellukset ovat tehneet musiikin kuuntelusta entistä helpompaa: napin painalluksella löydät tuhansia uusia artisteja ja pääset tutustumaan heidän tuotantoonsa. Kuulun itsekin Spotifyn satunnaiskäyttäjiin, mutta kätevyydestään huolimatta en tunne välinettä oikein omakseni. Kuulun niihin ihmisiin, joille äänitteet ovat kokonaistaideteoksia, joihin tulee tutustua kansineen päivineen: katselemalla, kuuntelemalla ja jopa nuuhkimalla. Innostun, kun näen tuplavinyylin komeissa gatefold-kansissa tai kun löydän kirpparilta jonkin mainion vanhan seiskatuumaisen sillä suuremmalla keskiöllä – levy sopinee siis jukeboxikäyttöön, jos pyörintänopeus on toivottu 45 rpm. Mikään ei kuitenkaan liene hedelmättömämpää kuin nettilataajien ja vinyylifriikkien loputon väittely siitä, mikä on oikea tapa kuunnella musiikkia ja mikä on se paras musiikkiformaatti. Jos kuitenkin kaipailet äänitteitä fyysisessä muodossa, löydät niitä myös kirjaston kokoelmista. Tässä kahdeksan tärppiä tämän vuoden levysadosta aakkosellisessa järjestyksessä (lue levyarviot klikkaamalla linkkiä):
FALL: Your Future, Our Clutter
LCD SOUNDSYSTEM: This is Happening
Bonuksena mainittakoon oma suosikkini, aussibändi Triffidsin kokoelmalevy ’Wide Open Road’. Tunnelmallista poprockiaan 80-luvulla tehnyt yhtye ei koskaan noussut kulttisuosiota kummempaan maineeseen, mutta mainittu kokoelma osoittaa, että yhtyeen musiikki on laadukasta ja ajatonta. Syksyä voi aloitella palaamalla vielä kesän muistoihin ja kuuntelemalla levyltä löytyvää viisua ’Hell of a Summer”.
JK
PS. Osa mainituista levyistä ei ollut tätä kirjoittaessani vielä lainattavissa, mutta tulossa kuitenkin. Levyjen saatavuustilannetta voit tarkastella Kirkes-kirjastojen aineistotietokannasta.
Klassikkopäivittelyä, elikkä Kuinka lukea kaikki maailman hyvät kirjat yhden ihmiselämän aikana?
Olen aina ollut tylsä klassikontahkoaja, jota eivät uutuudet paljon hetkauta. Maailmahan on jo valmiiksi täynnänsä hyviä kirjoja. Kuinka muka ehtisin lukea sekä uusia kirjoja että ne kaikki vanhat kirjat, jotka olen aina halunnut lukea?
Joka vuosi olen aikonut pyhittää kesälomani klassikkosuossa rämpimiselle kuroakseni kiinni kirjatehtaiden etumatkaa. Silti kesä on jotenkin aina hurahtanut ohi vallan muissa merkeissä. Miksi? Siksi, että klassikkosuo on tuntunut niin loputtoman upottavalta! Työn alla ovat jo usean vuoden ajan olleet mm. James Joycen Odysseus (kirjanmerkki löytyy edelleen sivulta 113) sekä Louis-Ferdinand Célinen Niin kauas kuin yötä riittää (kirjanmerkki edennyt jo sivulle 195).
Niinpä olenkin nyt päättänyt jättää klassikot toistaiseksi jäähylle ja päivittää hämähäkinseittien alta kajastavaa kirjallisuustietämystäni lähemmäs nykyaikaa.
Ja kas, samalla olenkin saanut ihan uudentyyppisiä lukutuntemuksia.
Tiedätkö sen tunteen, kun kirja lähestyy loppuaan, eikä sen soisi loppuvan? Lukukokemusta yrittää pitkittää lukemalla sivun silloin tällöin, lukemalla ”vahingossa” kolmanneksi viimeistä sivua useaan kertaan, jotta kirja ei vielä loppuisi. Höpsöä, myönnetään.
Ja kun loppu väistämättä koittaa, jäljelle jää vimmainen halu lukea lisää. Lukija yrittää etsiä korvaavaa teosta, joka edes osittain solahtaisi edellisen kirjan jättämään tyhjään koloon. Mutta korvike on aina korvike. Kun saa luettua oikein hyvän kirjan, se jättää mielihyvän lisäksi myös tyhjiön, ikävän kirjaa kohtaan.
Viimeksi tällaisen ikävän minulle jätti Paul Austerin kirja Sattumuksia Brooklynissa. Kirjan nimestä voi nokkelasti päätellä, että tarina etenee erinäisten sattumuksien varassa – ja hyvin eteneekin. Kerronta on sujuvaa, henkilöhahmot hauskoja ja luontevia. Mutta parasta kirjassa on kuitenkin sen maailma, niin myötäelävällä lämmöllä kuvattu, että lukija on siinä heti kuin kotonaan.
Kun kirja loppui, janosin lisää hyvää luettavaa. En kuitenkaan tarttunut Austerin seuraavaan kirjaan vaan nappasin mukaani toisen amerikkalaisen, Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tyttären.
Austerin kepeästi soljuvan tarinoinnin jälkeen Oates tarjoilikin täysin toisenlaista Amerikkaa. Haudankaivajan tytär ei vain täyttänyt Brooklynin sattumusten jättämää kuoppaa vaan tukahdutti sen ylitsevyöryvällä painavuudellaan (enkä tarkoita pelkästään sivumäärää). Mukana on inhimillisen tunneskaalan koko kirjo häpeästä iloon, pelosta seesteisyyteen. Ja siinä missä Auster jättää tarinansa avoimeksi niin alku- kuin loppupäästäkin, Oates on opuksessaan niin perusteellinen, ettei kysymyksiä juuri jäänyt.
Paitsi yksi: Mistä voi ostaa lisää aikaa kaikkien näiden hyvien kirjojen lukemiseen?
KR
Kirjeitä kirjastosta 