Yhdestä puusta?

Lukevalle osuu monesti käsiin teoksia, jotka syystä tai toisesta tuovat mieleen toisia. Harvoin ovat kuitenkaan kahden eri maailmankolkasta kotoisin olevan kirjailijan teema ja miljöö niin samanlaisia kuin Ulla-Lena Lundbergillä ja M.L. Stedmanilla. Lundbergin monelle jo tuttu Jää ilmestyi viime vuonna, Stedmanin Valo valtameren yllä tänä kesänä. Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta australialaisen (nykyään Lontoossa asuvan) ja suomenruotsalaisen kirjoittajan teokset muistuttivat ainakin tätä lukijaa jatkuvasti toisistaan. Tai ehkä luin teokset niin lähekkäin toisiaan, etten päässyt saarelta pois? Molempien kirjojen miljöönä on siis eristyksissä oleva saari. Kirjailijoista Lundberg on syntynyt saaristossa, Stedman taas loi kirjansa saaren mielikuvituksen ja tutkimustyön avulla, mutta molemmat kuvaavat saaristoa ja sen luontoa vahvasti ja onnistuneesti. Varmasti myös molemmissa teoksissa keskeisenä elementtinä läsnä olevan yksinäisyyden ja etäisyyden tunne luo yhtenäistä fiilistä.

Sekä Valo valtameren yllä että Jää kertovat tarinan sodanjälkeisestä ajasta ja sodan jättämistä jäljistä, pulasta ja vihasta. Lundbergin romaanin tapahtumat sijoittuvat toisen ja Stedmanin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Molemmissa kirjoissa saareen asettuva nuoripari on täynnä uskoa tulevaan, mutta todellisuus päätyy erilaiseksi kuin odotukset. Lundbergin kirjassa pastori Petter ja hänen vaimonsa Mona asettuvat luodoille Suomen ulkosaaristoon, Stedmanin teoksessa Tom ja Isabel Intian valtameren majakkasaarelle Australian edustalle. Molempiin teoksiin liittyy keskeisesti saarten eristäytyneisyys, mikä edesauttaa dramaattista tapahtumaa. Vaikka murhenäytelmän ainekset näissä kahdessa teoksessa ovat kovinkin erilaiset, molempien kirjojen keskeisenä teemana on kuitenkin väärä valinta, jolla on suuret seuraukset. Lundbergin kirjassa väärä valinta on impulsiivinen, hetken mielijohteesta ja ehkäpä synnynnäisestä positiivisuudesta tehty, Stedmanin teoksessa valinta juontaa juurensa päähenkilöiden pitkäaikaiseen epäonneen ja henkiseen kuormitukseen. Sekä Lundberg että Stedman muistuttavat siitä, että kaikki voi olla hetkessä poissa, ja että kaikesta huolimatta elämä jatkuu.

Yhtäläisyyksiä kirjoista siis löytyy, mutta klooneista ei kuitenkaan ole kysymys; tarinat itsessään ovat täysin erilaisia. Molemmat romaanit ovat kuitenkin taidolla kirjoitettua, sujuvaa luettavaa. Suosittelen lämpimästi saariston ja historiallisten aikakausiromaanien ystäville.

SG